tärykalvo

Tärykalvo, tai tympanum, on ohuen ohut, läpinäkyvä kalvo, joka sijaitsee ulkoisen korvakäytävän loppuosan ja välikorvan välissä. Se erottaa ulkoisen kuulamisen tilan ja välikorvan sekä toimii ääniaaltojen vastaanottajana, muuntaen ne mekaanisiksi värähtelyiksi, joita välittävät eteenpäin kuuloluut (vasara, alasin ja soikea jalka) välikorvasta sisäkorvaan.

Tärykalvo koostuu kolmesta kerroksesta: ulkokarvaton epiteeli (ulkopinnalla), sidekudoksesta muodostunut keskikerros, sekä limakalvokerros (sisäpinnalla). Kehykityksen pääosa on pars tensa, jonka keskikerros on tiheä ja vastaa tärinän säätelystä, sekä pienempi pars flaccida yläringissä. Kalvon keskellä sijaitsee umbo, ja sen ulkoinen pinta heijastaa usein kuvailtua ärsyöntä cone of light -valonsädettä otoksissa.

Tärykalvo saa hermotuksensa pääosin ulkopinnalta n. auriculotemporalisesta hermosta (V3) ja korvan auriculaarin haara (vagus X). Sisäpinnalla sensoriivinen aistimus välittyy tympanisen plexuksen kautta niburoituun tympanic-juureen (glossopharyngeal IX), jonka kautta välikorvan limakalvo ja kalvo saavat jotakin aistivuutta.

Funktion kannalta tärykalvo on keskeinen osa kuulon mekanistista järjestelmää. Ääniaallot saavat kalvon värähtelemään, minkä seurauksena värähtelyt siirtyvät kuuloluisiin ja edelleen sisäkorvaan. Kalvon suojaava rooli on rajata välikorvan ilmanpaineen vaihteluita ja infektiota, sekä osaltaan osaltaan välikorvan ilmanpaineen tasausta Eustachian putken kautta.

Yleisimmät kliiniset huomioitavat ongelmat ovat tärykalvon puhkeaminen (perforaatio) ja välikorvan tulehdukset. Perforaatio voi vaikuttaa kuulon johtumiseen ja vaatii hoitoa, mahdollisesti tympanoplastiaa. Tärykalvon normaalin toiminnan rikkominen voi johtaa kuulon heikkenemiseen ja toistuvia korvatulehduksia.