aistivuutta

Aistivuutta tarkoitetaan elimistön kykyä vastaanottaa ja tulkita ympäristön ärsykkeitä aistein. Se kattaa sekä primaariset aistit kuten näkö, kuulo, haju, maku ja tunto että kehon sisäiset aistit kuten proprioseption (kehon asennon ja liikunnan havaitseminen), kinesteesin ja vestibulaarisen aistin. Aistimisen prosessi alkaa aisti- elinten reseptoreista, jotka muuntavat ärsykkeen sähköisiksi signaaleiksi ja johtavat ne aivoihin. Siellä aivot tulkitsevat signaalin ja muodostavat havaintokuvan, jonka avulla ihminen voi toimia.

Aistivuutta voidaan tarkastella useista näkökulmista, kuten herkkyydestä (minimikynnysten havaitseminen), erottelukyvystä sekä sensoristen järjestelmien välisestä integraatiosta. Moniampi (multisensorinen) prosessointi ja konteksti sekä odotukset vaikuttavat siihen, miten aistien tuottama informaatio tulkitaan. Aistimusten laatua voidaan lisäksi tarkastella sen perusteella, kuinka tarkasti ja nopeasti ärsyke havaitaan ja miten sitä käytetään motorisissa toimissa.

Tutkimus aistivuudesta kattaa useita tieteenaloja, kuten psykologia, neurotiede, lääketiede ja ergonomia. Aistivuutta ja sen poikkeavuuksia tutkitaan esimerkiksi havaitsemiskynnyksien, erottelukynnyksien sekä sensoriikan integraation kautta. Ikä, sairaudet, vammat sekä ravitsemus voivat vaikuttaa aistitason toimintaan. Yleisten toimintojen sekä oppimisen ja turvallisuuden kannalta aistivuutta pidetään keskeisenä osana ihmisen sopeutumista ympäristöön.