tulehdusvastausta

Tulehdusvaste on kehon immuunijärjestelmän nopea ja monimutkainen reaktio kudoksiin tapahtuvan vaurion tai infektion yhteydessä. Sen tavoitteena on suojata elimistöä, rajoittaa vauriota, tuhota tulehduksen laukaisijat sekä käynnistää paraneminen. Vaste voi olla akuutti tai krooninen, ja sen laukaisijoita voivat olla sekä tartunnat että sterileistä ärsykkeistä kuten trauma.

Perusmekanismit perustuvat innate-immuniteettiin. Neutrofiilit ja makrofagit aktivoituvat patogeenejä tai vaurioituneita soluja vastaan. Patogeenit tunnistetaan reseptoreilla, ja soluista vapautuu välittäjäaineita kuten histamiinia, prostaglandiineja, leukotrieeneja sekä sytokiineja (esim. IL-1, TNF-α) ja kemokiineja. Näiden seurauksena verisuonet laajenevat ja läpäisevyys lisääntyy, mikä mahdollistaa immuunisolujen saapumisen kudokseen sekä paikallisen puolustuksen tehostamisen.

Samalla neutrofiilit ja makrofagit fagosytoivat mikrobeja ja vaurioituneita soluja sekä vapauttavat lisäaineita, jotka ylläpitävät vasteen kulkua. Paikallinen tulehdus ilmenee punoituksena, kuumotuksena, turvotuksena ja kivuna; toimintakyky voi tilapäisesti heikentyä. Saattaa kehittyä paraneminen tai arpeutuminen riippuen vaurion laajuudesta ja toipumisesta.

Systeemisiä vaikutuksia voivat olla kuume, yleinen väsymys ja maksan akuutin faasin proteiinien, kuten CRP:n, pitoisuuden nousu. Kun ärsyke poistuu, tulehdus pyrkii resoluutioon: anti-inflammatoriset välittäjäaineet sekä erikoistuotteet kuten lipoksiinit ja resolviinit edistävät rauhoittumista ja kudosvaurion korjaantumista. Krooninen tulehdus voi johtaa jatkuvaan kudosvaurioon ja arpeutumiseen. Tulehdusvasde ei aina liity infektioon; sterile tulehdus on mahdollinen ja voi silti vaurioittaa kudosta, jos sitä ei hallita.