prostaglandiineja

Prostaglandiineja, eli prostanoideja, ovat paikallisina signaalimoleyleinä toimivia lipidiyhdisteitä. Ne syntetisoituvat arakidonihaposta COX-entsyymien katalysoimana reaktiossa, jossa arachidonihappo vapautuu fosfolipaasien vaikutuksesta. COX muuntaa sitä prostaglandiinisynteesiin, josta lopulliset prostaglandiinit syntetisoidaan erilaisten synthaasien avulla. Tärkeimmät muunnelmat ovat PGE2, PGE1 (misoprostolin analogi), PGF2α, PGD2 sekä PGI2 (prostacyklin).

Prostaglandiineilla on useita reseptoreita: PGE2 vaikuttaa EP1–EP4-reseptoreihin, PGD2 DP-reseptoreihin, PGF2α FP-reseptoriin ja PGI2 IP-reseptoriin. Näiden reseptorien aktivaatio modesiko sekä autokriinista että parakriinistä viestintää kudoksissa, mikä johtaa alueellisiin ja tehtäväkohtaisiin vasteisiin.

Fysiologisesti prostlandiinit osallistuvat muun muassa tulehduksen ja kuumeen säätelyyn sekä kipua lisääviin prosesseihin. Ne vaikuttavat maitohappojen, mahalaukun limakalvon suojan, munuaisten verenvirtauksen ja veren hyytymisen säätelyyn. Eri prostanoidit voivat saada aikaan sileän lihaksen supistumista tai rentoutumista riippuen kudoksesta ja tilasta.

Lääketieteellinen merkitys: NSAID-lääkkeet estävät COX-entsyymin toimintaa ja siten prostaglandiinituotantoa, mikä lievittää kipua ja tulehdusta mutta voi altistaa mahalaukun vaurioille. Prostaglandiinianalogit ja johdannaiset käytetään erikseen: dinoprostone (PGE2) kohdunkaulan kypsytykseen ja synnytyksen käynnistykseen; misoprostol (PGE1 analogi) mahalaukun limakalvon suojaamiseen NSAID-käytössä; PGF2α-analogeja kuten latanoprost glaukoomaan; PGI2-analogeja kuten epoprostenol ja iloprost PAH:n (pulmonary arterial hypertension) hoitoon.