rauhoittumista

Rauhoittumista tarkoittaa prosessia, jossa kiihtynyt mieli tai keho siirtyy kohti rauhallisempaa tilaa. Sillä viitataan sekä spontaaniin rauhoittumiseen että siihen, että henkilö itse haluaa tai tarvitsee saada tilan hallintaan. Kielessä sana juontuu verbistä rauhoittua/rauhoittaa sekä ilmaisusta rauhoittuminen.

Fysiologisesti rauhoittuminen merkitsee autonomisen hermoston säätelyn muutosta: parasympaattisen järjestelmän aktivoituminen madaltaa sykettä, hidastaa hengitystä ja vähentää lihasjännitystä. Psykologisesti kyse on tunteiden ja reaktioiden säätelystä sekä kognitiivisen kuormituksen lieventämisestä, jolloin mieli saa tilaa harkita tilannetta uudelleen.

Käytännössä rauhoittumista voidaan edistää erilaisilla tekniikoilla: syvähengitykset ja hidas uloshengitys, progressiivinen lihasrentoutus, mindfulness- tai tietoisuusharjoitukset sekä maadoittavat menetelmät, kuten tuntemusten ja ympäristön havainnointi. Myös kognitiiviset strategiat, kuten tilanteen uudelleen tulkinta ja lyhyt tauon pitäminen, voivat auttaa. Ympäristön muutokset, kuten hiljaisuus tai rauhallisempi tila, tukevat prosessia.

Rauhoittumista tarkastellaan monissa yhteyksissä, kuten stressin, ahdistuksen ja kiukun hallinnassa sekä koulutuksessa, työelämässä ja terapiassa. Se kuuluu olennaisena osana tunteiden säätelyä ja itsejohtamista, ja sen opetteluun voidaan käyttää sekä yksilöllisiä että terapeuttisia keinoja.