toleransseihin

Toleransseihin on tekninen termi, jolla tarkoitetaan sallitun poikkeaman rajat ominaisuudessa, kuten pituudessa, halkaisijassa tai muussa mitattavassa arvoalueessa. Nimellinen mitta määrittelee suunnittelussa tavoiteltavan koon, ja toleranssit määrittelevät, kuinka paljon todellinen mitta voi poiketa siitä.

Toleranssityypit: kaksipuolinen toleranssi antaa plus- ja miinusrajat, esimerkiksi 20 ± 0,05 mm. Yksipuolinen toleranssi sallii poikkeaman vain yhdestä suunnasta, esimerkiksi 20 +0,00/-0,05 mm. Toleranssit voivat koskea sekä ulkoisia että sisäisiä mittoja kappaleessa, kuten ulkoisia mittoja ja aukkoja, ja ne määrittävät, millaisesta liitoksesta on kyse kokoonpanossa.

Lisäksi käytetään geometrista tolerointia, jolla määritellään muoto, sijainti ja suoruus. Tällaisia merkintöjä ja standardeja ovat ISO-standardeihin perustuvat toleranssijärjestelmät sekä GD&T (Geometric Dimensioning and Tolerancing), joilla kuvataan ominaisuuden tarkkuus, sijainti ja epävarmuus. Toleranssien tarkoituksena on varmistaa yhteensopivuus ja toiminta sekä pitää tuotantokustannukset kurissa.

Suunnittelussa toleranssianalyysi, kuten toleranssien arvojen valinta ja toleranssien kasautumisen arviointi, auttaa ennakoimaan kokoamisen epävarmuuksia. Tiukemmat toleranssit nostavat valmistuskustannuksia ja vaativat tarkempia mittauksia, kun taas löyhemmät toleranssit voivat heikentää toimivuutta tai käytettävyyttä.

Metrologia ja laadunvarmistus käyttävät mittauksia, kalibrointia ja virhelaskentaa toleranssien todentamiseen. Kansainväliset standardit, kuten ISO 286 ja GD&T-merkinnät, ohjaavat toleranssien määrittelyä ja hallintaa. Toleransseihin liittyvää tietämystä sovelletaan mekaniikassa, auto- ja konepajateollisuudessa sekä elektroniikassa.