toleranssien

Toleranssit tarkoittavat sallitun poikkeaman kokoa tietyissä mitoituksissa ja ominaisuuksissa. Ne määritellään suunnittelussa ja piirustuksissa, ja niiden avulla varmistetaan osien yhteensopivuus, vaihdettavuus sekä toimivuus valmistus- ja käyttöolosuhteissa. Toleranssit voivat koskea sekä suoria mittoja että muita ominaisuuksia, kuten muotoa tai pintakarkeutta.

Dimensional toleranssit ovat yleisimpiä ja ne ilmaistaan mittojen sallittuina poikkeamina. Esimerkiksi bilateral toleranssi 20 ± 0,05 mm tarkoittaa, että mitta voi poiketa kummallekin puolelle tanakasti 0,05 mm; unilateral toleranssi 20 +0 / −0,05 mm sallii vain alapuolelle poikkeamisen. Geometriset toleranssit puolestaan kuvaavat sallittuja poikkeamia muodon, suuntautumisen, sijainnin ja run-outin kaltaisissa ominaisuuksissa. Näitä hallitaan GPS-standardeilla (Geometrical Product Specification), joista yleisimpiä ovat ISO 1101 ja ASME Y14.5. Toleranssien ilmaisussa käytetään toleranssialueita ja -kenttiä sekä ilmoitusmerkintöjä piirustuksissa.

Toleranssien hallinta kattaa toleranssianalyysin ja -tallennuksen sekä toleranssien vaikutusten arvioinnin kokoamisessa. Yhtenäisen järjestelmän etuja ovat vaihdettavuus ja laadunvarmistus, mutta tiukemmat toleranssit lisäävät valmistuksen kustannuksia ja tarkastusvaatimuksia. Toleranssien suunnittelussa pyritään löytämään optimaalinen tasapaino toimivuuden, valmistettavuuden ja kustannusten välillä. Tärkeimmät standardit toleransseille löytyvät ISO 286 (limits and fits), ISO 1101 sekä ASME Y14.5.