toleranssit

Toleranssit ovat sallittuja poikkeamia nimellisarvosta teknisissä kappaleissa ja kokoonpanoissa. Ne määrittävät, kuinka suureksi mitatut arvot voivat poiketa suunnitteluarvosta ilman että kappale tai järjestelmä menettää toimivuutensa. Toleranssit mahdollistavat valmistettavuuden, vaihtokelpoisuuden ja kustannustehokkaan tuotannon sekä varmistavat yhteensopivuuden osien välillä.

Toleranssityyppejä ovat lineaaritoleranssit (pituus, leveys, paksuus), kulmatoleranssit sekä geometriset toleranssit, jotka kuvaavat muotoa, sijaintia, suoruutta, tasaisuutta ja pyöreyttä. Lineaaritoleranssit voivat olla bilateralisia tai unilateralisia. Esimerkiksi kierteisiin sekä holkkeihin liittyvät toleranssiluokat, kuten h7 tai g6, sekä akseli- ja holkitoleranssit suhteessa tarkoitettuun liitäntään, ovat yleisiä käytäntöjä.

Toleranssit ilmoitetaan yleensä teknisissä piirustuksissa ja tuotteen teknisissä tiedoissa. Ne perustuvat standardeihin, kuten ISO-, DIN-, ANSI- tai JIS-julkaisuihin, ja niihin liittyy usein toleranssialue sekä peruspoikkeama.

Toleranssien hallinta tapahtuu mittaus- ja laadunvarmistusprosessien avulla. Prosessin kykyä arvioidaan Cp- ja Cpk-lukujen sekä toleranssien pituuksien perusteella. Toleranssien hallinta sisältää myös toleranssien pinoamisen (stack-up) analysoinnin sekä tarkastusmenetelmät kuten vernier- ja mikromittaus sekä koordinaattimittaus (CMM).

Toleranssit ovat keskeinen osa suunnittelua, valmistusta ja laadunvalvontaa monilla teollisuudenaloilla sekä suunnittelussa että tuotannossa.