toleranssijärjestelmät

Toleranssijärjestelmät ovat mekanisen suunnittelun ja valmistuksen hallintamenetelmiä, joiden avulla mittojen ja muotojen sallitut poikkeamat rajataan. Niiden tavoitteena on varmistaa tuotteen toimivuus, yhteensopivuus ja vaihtokelpoisuus sekä helpottaa suunnittelua ja laadunvarmistusta.

Järjestelmät jaetaan pääasiassa kokomitoitus- ja geometrisiin toleransseihin. Kokomitoitus määrittää, millaisia poikkeamia aksiaalissa tai ympärysmittojen suhteen sallitaan. Geometrinen tolerointi määrittelee muodon, sijainnin ja suhteelliset ominaisuudet toleranssialueiden ja symboleiden avulla. Tämän ansiosta todellinen mitto voi sijaita tietyn alueen sisällä, ja datum-pisteet antavat mittaukselle toivotun mittausjärjestyksen ja viitteen.

Useimmat nykyiset standardit pohjautuvat Geometric Product Specifications (GPS) -periaatteisiin. Euroopassa ja monissa maissa käytetään ISO 1101 -standardia geometrisille toleransseille, kun taas Yhdysvalloissa yleisesti sovelletaan ASME Y14.5 -GD&T-standardeja. Näissä standardeissa määritellään symbolit, toleranssialueet, mitoitusohjeet sekä mm. materiaalin määrääviä olosuhteita kuten MMC (Maximum Material Condition) ja LMC (Least Material Condition). Toleranssien tulkinta huomioi sekä tuotteen toiminnalliset että kokoamiskäytännön vaatimukset.

Geometrinen tolerointi vaatii huolellista suunnittelua ja oikein määriteltyjä mittoja, jotta valmistusmenetelmät voivat toteuttaa toleranssit luotettavasti. Toleransseja tarkastellaan mittauksilla, ja niiden hallintaan käytetään mittauslaitteita kuten koordinaattimittauskoneita (CMM). Toleranssianalyysit voivat soveltaa worst-case-, todennäköisyys- tai simulointimenetelmiä kokonaisuuden varmistamiseksi.