tilastoinnissa

Tilastoinnissa tarkoitetaan systemaattista prosessia, jolla kerätään, luokitellaan, tallennetaan, validoidaan ja julkaistaan tilastotietoja. Prosessi kattaa suunnittelun, tiedonkeruun, koodauksen ja luokittelun, tietojen syöttämisen tietokantoihin sekä laadunvarmistuksen, analyysin ja tulosten julkaisemisen. Tilastoinnin tavoitteena on tuottaa luotettavaa, vertailukelpoista ja ajantasaista tietoa erilaisten ilmiöiden kehityksestä ja koosta.

Tilastoinnissa käytetyt tiedonlähteet voivat olla primaarisia, kuten kyselyt, haastattelut ja havainnointi, tai toissijaisia, kuten viranomaisten rekisterit ja hallinnolliset tiedot. Otanta ja otantamenetelmät muodostavat useimmissa tilastoissa otteita väestöstä; luokitusjärjestelmät ja standardit (esim. toimialaluokitukset) mahdollistavat vertailun. Kerätty tieto voi olla strukturoitua (numeroarvot) tai laadullista (vastausten kuvailua).

Tilastointiin liittyvät laadunvarmistus ja tietojen oikeellisuus ovat keskeisiä. Tiedot puuttuvat tai ovat virheellisiä, joten niitä käsitellään puuttuvien arvojen käsittelyllä, epäyhtenäisyyksien korjaamisella ja mahdollisella imputoinnilla. Painotukset ja estimointimenetelmät voivat vaikuttaa tuloksiin. Tietosuoja ja salassapito ovat keskeisiä; henkilötietojen käsittely tilastollisissa tarkoituksissa edellyttää anonymisointia ja lain noudattamista.

Tilastointituotteet ja -palvelut tarjoavat viranomaisille, yrityksille ja tutkijoille tietoa päätöksenteon, tutkimuksen ja seurantatyön tueksi. Julkaisuissa käytetään metadataa ja laadunarvioita, ja aineistoja voidaan tarjota avoimina datakokoelmina. Tilastoinnin laadun jatkuva kehittäminen korostuu, jotta tilastot ovat vertailukelpoisia sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.