anonymisointia

Anonymisointi on henkilötietojen käsittely, jossa tunnistettavien tietojen poistamisen tai muokkaamisen avulla yksilöiden tunnistaminen vaikeutetaan tai estetään kokonaan. Tavoitteena on suojata yksityisyyttä ja mahdollistaa tietojen käyttö analyyseihin ja tutkimukseen ilman, että henkilöt voidaan tunnistaa.

Se eroaa pseudonymisoinnista: pseudonymointi muuttaa identifioitavia kenttiä siten, että niitä ei voi yhdistää suoraan alkuperäiseen henkilöön ilman lisätietoja. Anonymisointi edellyttää, että palauttamista ei ole käytännössä mahdollista, jolloin käsittely ei enää liity rekisteröityyn henkilötietoon.

Tekniikoita: yleistäminen, suodatus (suppressio), data masking, perturbation, differential privacy, sekä määritelmälliset lähestymistavat kuten k-anonymity, l-diversity ja t-closeness. Myös synteettisiä data-aihioita voidaan käyttää. Tavoitteena on säilyttää tilastollinen hyödyllisyys samalla, kun yksilön tunnistettavuus vähenee.

Käyttökohteita: tilastotiedot, tutkimus, terveys ja hyvinvointia koskevat datat sekä markkinatutkimus. Anonymisointia käytetään myös yritysten sisäisessä raportoinnissa ja tiedon jakamisessa yhteistyökumppaneiden kanssa, kun henkilötiedot tulee suojata.

Riskejä: identiteetin palauttaminen voi olla mahdollista yhdistämällä anonymisoitu data ulkoisiin tietoihin, ja mittaustulosten vääristyminen on mahdollista. Anonymisointi ei ole aina täydellistä, ja sitä on arvioitava sekä päivitettävä jatkuvasti riskien ja tiedon tarpeen mukaan.

Lainsäädäntö ja ohjeet: GDPR asettaa vaatimukset henkilötietojen käsittelylle; anonymisointi voi vapauttaa datan joistakin velvoitteista, mutta todellisen identifioimattomuuden saavuttaminen on haastavaa ja vaatii dokumentaatiota sekä asianmukaista riskienhallintaa.