terapiakäytäntöön

Terapiakäytäntöön viitta termi kuvaa prosessia, jossa tutkimustietoon ja kliinisiin ohjeisiin perustuvat interventiot siirretään käytännön terapeuttiseen työskentelyyn. Se on keskeinen osa implementaatiotieteitä, jonka tavoitteena on lisätä tutkimustiedon hyödyntämistä potilaiden hoidossa. Terapiakäytäntöön siirtäminen sisältää suunnittelun, koulutuksen, ohjeistuksen sekä organisaatio- ja toimintatapamuutokset, jotka mahdollistavat uuden tiedon pysyvän käytön ja laadukkaan hoidon.

Käyttöönoton vaiheet voivat sisältää omaksumisen (adoption), aktiivisen käyttöönoton (implementation) sekä pitkäjänteisen ylläpidon ja laajentamisen (sustainability). Eri konteksteissa painottuvat eriluonteiset toimenpiteet: perus- ja erityiskoulutus, moniammatilliset työparityöt, kliinisten ohjeiden integrointi arjen protokolliin sekä tiedonkeruuseen perustuva laadunvalvonta.

Esteet voivat olla ajankäytön niukkuus, muiden prioriteettien hallinta, tiedon paikallinen soveltuvuus sekä tiedonvaihdon puutteet. Edistäviä tekijöitä ovat koulutus- ja valvontapalvelut, palautejärjestelmät, toimivat tiedonhallinta- ja ICT-ratkaisut sekä potilas- ja ammattilaisosallistuminen. Näiden kautta terapiakäytäntöön pyritään vaikuttavuuden, turvallisuuden ja potilaskokemuksen parantamiseen.

Esimerkkejä ovat kognitiivis-behavioraalisen terapian (CBT) protokollien integrointi mielenterveystyöhön, kroonisen kivun hoidon ohjeiden käyttöönotto fysioterapiassa sekä digitaalisten interventiona kuten verkkoterapia ja mobiilisovellukset.