ajankäytön

Ajankäytön käsite viittaa siihen, miten ihmiset jakavat vuorokautensa erilaisten toimintojen kesken. Se kattaa sekä vapaaehtoiset että velvoitteet, kuten palkkatyön, opiskelun, kotityöt, hoivan, unta sekä vapaa-ajan. Ajankäytön tutkimus kuuluu sosiaali- ja taloustieteen keskeisille alueille, ja sitä käytetään sekä kansainvälisesti että kansallisella tasolla politiikan suunnittelun ja elämänlaadun arvioinnin apuna.

Mittaaminen perustuu yleensä ajankäyttöpäiväkirjoihin tai kyselyihin, joissa vastaajat tallentavat toimintoja tietyn ajan kuluessa. Tulokset raportoidaan usein kategorioittain (esim. palkkatyö, koti- ja hoivatyö, uni, liikkuminen, vapaa-aika). Tilastointia ylläpitävät virastot kuten Tilastokeskus Suomessa sekä kansainväliset toimijat OECD:ssä ja Eurostatissa. Tutkimukset mahdollistavat maiden välisten vertailujen sekä muutosten seuraamisen pitkällä aikavälillä.

Ajankäytön tutkimus paljastaa muun muassa sukupuolten välisiä eroja ajankäytössä, aikuistumisen ja ikääntymisen vaikutuksia sekä teknologian ja työmarkkinoiden muutosten heijastumia arkeen. Käytännössä sen tuloksia hyödynnetään työ- ja perhe-elämän tasapainon, koulutuspolitiikan, kaupunkisuunnittelun ja liikennesuunnittelun sekä sosiaalipalvelujen aikataulujen kehittämisessä. Rajoitteisiin kuuluu esimerkiksi itseilmoitettuun dataan liittyvä virhe sekä kulttuurinen konteksti, jonka vaikutukset voivat vaikeuttaa vertailua.