televisiointi

Televisiointi on prosessi, jolla kuva ja ääni välitetään televisioiden vastaanottimille siten, että katsojat voivat katsella ohjelmia. Jakelukanavina voidaan käyttää maanpäällistä ilmateitse lähetystä, kaapeli- ja satelliittijakelua sekä internetin välityksellä tapahtuvaa toimitusta (OTT ja striimaus).

Suomessa termi televisiointi kuvaa sekä ohjelmien tuottamista ja jakelua että teknistä siirtoprosessia. Sana on johdettu englannin sanasta television, jonka etymologia viittaa kaukaiseen näkymään.

Historian osalta televisiointi kehittyi 20. vuosisadan aikana ja yleistyi maanpäällisellä, kaapeli- ja satelliittijakelulla. Digitaalinen siirtymä 2000-luvulla paransi kuvanlaatua ja lisäsi kanavien lukua sekä mahdollisti verkkopohjaiset toimitukset.

Teknisesti televisiointi riippuu jakelutavasta: maanpäällinen digitaalinen televisio DVB-T/T2; kaapeli DVB-C; satelliitti DVB-S2; sekä internet-pohjaiset ratkaisut (IPTV, OTT). Koodauksessa käytetään videostandardeja kuten MPEG-2, MPEG-4/H.264 ja HEVC/H.265 sekä äänikoodekkeja kuten AAC ja Dolby Digital.

Nykytilanteessa televisiointi on digitalisoitunutta ja monikanavaista, mutta suoratoisto on kasvanut. Perinteiset vastaanottotavat säilyvät, mutta markkinoita hallitsevat yhdistetyt palvelut ja sisältöjen jakeluun liittyvä sääntely sekä tekijänoikeudet.