äänikoodekkeja

Äänikoodekit ovat algoritmeja ja järjestelmiä, jotka pakkaavat, muuntavat ja purkavat äänidataa digitaaliseen muotoon tai siitä takaisin. Ne määräävät kuinka ääni tallennetaan ja siirretään tehokkaasti erilaisiin käyttötarkoituksiin säilyttäen haluttu laatu, tiedonsiirtonopeus ja viive.

Koodekit jaetaan usein häviöllisiin ja häviöttömiin. Häviölliset koodekit (esim. MP3, AAC, Ogg Vorbis, Opus) hyödyntävät psykoakustisia malleja poistaakseen ihmiskorvalle vähemmän merkityksellisen tiedon ja saavuttaakseen pienemmät bittivirrat. Häviöttömät koodekit (esim. FLAC, ALAC) säilyttävät alkuperäisen ääniaineiston täsmällisesti, minkä vuoksi niitä käytetään arkistoinnissa ja studiotuotannossa.

Teknisiä ominaisuuksia ovat bittivirta (bitrate), näytetaajuus (sampling rate), näyte­syvyys (bit depth), kanavien määrä sekä viive. Käyttötapaukset vaihtelevat suoratoistosta ja puhelinliikenteestä konserttitallenteisiin ja peliaudioon. Reaaliaikaisessa viestinnässä korostuvat matala latenssi ja robustisuus verkon vaihteluille; Opus on yleinen valinta verkkopuheluihin ja videokonferensseihin.

Lisensointiin ja patentteihin liittyvät vaatimukset voivat vaikuttaa koodekkivalintoihin erityisesti kaupallisissa palveluissa. Avoimet, rojaltivapaat standardit ovat kasvattaneet suosiotaan. Kehityssuunnat sisältävät korkearesoluutioisen, objektipohjaisen ja spatiaalisen äänen sekä parannetun tehokkuuden ja sopeutumiskyvyn muuttuvissa verkoissa.