tavaramerkkilainsäädäntöön

Tavaramerkkilainsäädäntö käsittelee tavaramerkkien rekisteröintiä, suojaa ja käyttöä sekä niihin liittyviä oikeudellisia menettelyjä. Tavaramerkki on merkki, jolla erotetaan tavaroiden tai palveluiden tarjoajat toisistaan. Merkki voi olla sanallinen, visuaalinen, äänellinen tai näiden yhdistelmä.

Soveltamisala ja päätöksenteko: Suomessa lainsäädäntö pohjautuu kansalliseen tavaramerkkilakiin sekä EU-lainsäädäntöön. Kansallinen rekisteröinti tapahtuu Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) kautta. EU-tavaramerkit (EUTM) rekisteröidään EUIPO:n kautta ja suojaavat koko Euroopan unionin alueella. Madridin pöytäkirja ja siihen liittyvät protokollat mahdollistavat oikeuksien laajentamisen kansainvälisesti.

Rekisteröitävyys ja esteet: Hakemuksen on oltava erottuva eikä se saa olla kuvaileva, sekaannusriskiä aiheuttava tai yleistä käytäntöä vastaava. Se ei saa johtaa kuluttajien harhaanjohtamiseen eikä loukata hyvän tavan tai julkisen etiikan vaatimuksia. Hakemus luokitellaan Nice-luokituksen mukaisesti tuotteisiin ja palveluihin.

Oikeudet, käyttö ja kesto: Rekisteröidyn tavaramerkin omistajalla on yksinoikeus käyttää merkkiä kyseisiin tavaroihin tai palveluihin sekä myöntää lisenssejä tai siirtää oikeuksia. Oikeus on voimassa yleensä 10 vuotta kerrallaan ja on uusittavissa.

Käyttö ja raukeaminen sekä rikkomukset: Merkkiä on käytettävä riittävästi; pitkäaikainen käyttämättömyys voi johtaa rekisterin raukeamiseen. Loukkaamisesta voidaan vaatia kieltotoimia, vahingonkorvauksia sekä mahdollisesti muita oikeudellisia keinoja. Kansainvälisissä tapauksissa noudatetaan sekä kansallista että EU-lainsäädäntöä sekä mahdollisesti Madridin järjestelyjä.