tapaturmavarmuuden

Tapaturmavarmuus on käsite, jolla tarkoitetaan yksilön, organisaation tai yhteiskunnan kykyä suojautua tapaturmilta ja lieventää niiden vaikutuksia. Se kattaa sekä ennaltaehkäisyn että reagoinnin sekä taloudellisen turvan, ja se ulottuu työpaikasta kotiin sekä julkisiin tiloihin.

Keskeiset osa-alueet ovat riskien arviointi, turvallisuuskulttuuri sekä ennaltaEhkäisevät toimet kuten tekniset ratkaisut, organisatoriset menettelyt ja asianmukaiset suojavarusteet. Myös valmius ja hätätilanteiden reagointi ovat keskeisiä: toimintaohjeet, ensiapuvalmiudet, tapaturmaraportointi ja tapahtumien jälkikäteinen tutkiminen sekä korjaavat toimenpiteet. Tapaturmavarmuuteen kuuluu lisäksi taloudellinen turva esimerkiksi tapaturmien varalta sekä mahdollisuus kuntoutukseen ja työkyvyn palautumiseen.

Maailmanlaajuisesti tapaturmavarmuuden toteuttamiseen kuuluu usein lainsäädännöllisiä velvoitteita työnantajille sekä sosiaaliturvajärjestelmiä, jotka kattavat työntekijöiden tapaturmista aiheutuvat kulut ja korvaukset. Tapaturmavarmuus koskee sekä työssä sattuvia tapaturmia että arjen onnettomuuksia, ja sen tavoitteena on vähentää vammoja ja niistä aiheutuvaa haittaa sekä parantaa nopeaa toipumista.

Suurimmat hyödyt ovat parempi turvallisuus, pienemmät epäonnistumiset ja kustannusten hallinta. Haasteita ovat turvallisuuskulttuurin ylläpitäminen, uuden teknologian ja prosessien käyttöönoton myötä olevat riskit sekä oikeudenmukaisen ja nopean kompensaation varmistaminen.