kuntoutukseen

Kuntoutukseen on Suomessa yleistermi niille toimenpiteille ja palveluille, joiden tavoitteena on säilyttää tai palauttaa henkilön toimintakyky sekä mahdollistaa osallistuminen yhteiskunnan toimintoihin. Kuntoutuksen tarkoituksena on ehkäistä toimintakyvyn heikkenemistä, tukea toipumista sairauksista tai vammoista sekä edistää arjen sujuvuutta ja työ- tai opiskelukykyä.

Kuntoutus jaetaan useisiin muotoihin. Lääketieteellinen kuntoutus sisältää esimerkiksi fysioterapian, toimintaterapian sekä puhe- ja kognitiivisen kuntoutuksen. Ammatillinen kuntoutus tukee työ- tai koulutuskyvyn palautumista ja voi sisältää uudelleenkoulutusta, uraneuvontaa sekä työ- ja elämänhallinnan tukitoimia. Sosiaalinen kuntoutus keskittyy osallisuuden, arjen taitojen sekä sosiaalisten verkostojen vahvistamiseen ja tukien sekä palvelujen koordinointiin. Ympäristö- ja esteettömyyskuntoutus tähtää siihen, että koti-, työ- ja julkiset tilat ovat saavutettavia ja tukevat itsenäistä toimimista.

Prosessi lähtee yksilöllisestä kuntoutussuunnitelmasta. Arviointi, tavoitteiden asettaminen, toteutettavat toimenpiteet sekä seuranta muodostavat kiertävän kokonaisuuden, jossa suunnitelmaa päivitetään tarpeen mukaan. Kuntoutus toteutuu pääasiassa julkisella sektorilla: terveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa sekä sosiaalipalveluissa, ja siihen voi sisältyä erilaisia tukimuotoja sekä rahoitusjärjestelyjä.

Kuntoutuksen lopulliset vaikutukset ovat parempi toimintakyky, lisääntynyt itsenäisyys ja parempi elämänlaatu. Haasteina ovat resursointi, saatavuus sekä yksilöllisten tarpeiden tunnistaminen ja toteuttaminen.