itsenäisyys

Itsenäisyys tarkoittaa tilaa, jossa yksikkö – olipa kyse valtiosta, yhteisöstä tai yksilöstä – toimii omien sääntöjensä ja tavoitteidensa mukaan ilman ulkopuolista pakkoa. Se voi tarkoittaa ulkoista suvereniteettia sekä sisäistä itsemääräämisoikeutta. Itsestään riippumattomuus kattaa poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen ulottuvuuden: itsenäinen toimija pystyy päättämään omista asioistaan ja rakentamaan omia suhteitaan muihin.

Etymologisesti sana koostuu itsenäinen- adjektiivista ja -ys-päätteestä, jolla muodostuu substantiivi itsenäisyys. Itsehallinnallinen ja omillaan toimiminen ovat sen keskeisiä merkityksiä. Itsestä riippumattomuuden käsite esiintyy sekä valtiollisessa että yksilöllisessä kontekstissa, ja se heijastuu lainsäädännössä, oikeudessa sekä yhteiskunnan toiminnassa.

Poliittinen itsenäisyys tarkoittaa valtion itsenäistä suvereniteettia: oikeutta harjoittaa omaa ulkopolitiikkaa, säätää lakeja, hallita rajojaan sekä toimia kansainvälisesti omilla ehdoillaan. Taloudellinen itsenäisyys viittaa kykyyn vaikuttaa taloudellisiin asioihin, kuten resurssien hallintaan ja talouden kytkeytyvyyteen ulkomaankauppaan. Yksilöllinen itsenäisyys liittyy vapauteen ja itsemääräämiseen arjessa.

Historian käytännön esimerkkinä Suomessa itsenäisyys saavutettiin vuonna 1917. Itsenäisyys julistettiin Eduskunnassa 6. joulukuuta 1917, ja valtio sai laillisen suvereniteettinsa kansainvälisesti tunnustetuksi lyhyesti sen jälkeen. Nykyisin itsenäisyyttä juhlistetaan kansallisessa muistissa itsenäisyyspäivänä, ja itsenäisyys jatkaa sekä politiikan että yhteiskunnan oikeuksien ja velvollisuuksien peruskiveä. Kansainvälisessä yhteydessä itsenäisyys on suhteellinen käsite, jota tarkastellaan muiden valtioiden ja kansainvälisen oikeuden puitteissa.