takaisinkäännön

Takaisinkäännön (back-translation) on käännösmenetelmä, jossa jo käännetty teksti käännetään uudelleen takaisin lähdekielelle. Tavoitteena on arvioida käännöksen tarkkuutta ja sitä, miten alkuperäisen tekstin merkitykset sekä terminologia säilyvät toisessa kielessä.

Prosessi etenee tyypillisesti siten, että teksti muunnetaan kohdekielelle ja sitten takaisin lähdekielelle erillisellä kääntäjällä, joka ei ole nähnyt alkuperäistekstiä. Takaisinkäännöstä verrataan alkuperäistekstiin, ja erot käsitellään korjausten tekemiseksi. Joissain projekteissa käytetään blind-back-translation -menetelmää, jossa takaisinkäännöstehtävä suoritetaan ilman tietoa alkuperäisestä versiosta.

Käyttökohteet kattavat muun muassa kliiniset tutkimukset ja potilaan raportoimat tulokset (PROM measures), säädettyjen lähteiden paikallistamisen, sekä muiden korkean tarkkuuden käännösten laadunvarmistuksen. Takaisinkäännön yleishyötyjä ovat semanttisten ja terminologisten epäjohdonmukaisuuksien havaitseminen sekä viestin yhdenmukaisuuden lisääminen.

Rajoitteet liittyvät erityisesti kulttuuristen ja kontekstuaalisten vivahteiden havaitsemiseen: takaisinkäännös ei aina paljasta kaikkia kulttuurillisia eroja tai ilmaisuiden käytännön hyväksyttävyyttä. Lisäksi prosessi voi olla aika- ja kustannuskriittinen, ja tulosten tulkinta vaatii kokenutta kääntäjä- ja alan asiantuntijoita. Hyväksi käytännöksi katsotaan yhdistää forward-käännökset moniääniseen tarkasteluun, termistön harmonisointiin sekä arvostettuihin laatustandardien ohjeisiin, kuten ISO- tai vastaavien suositusten noudattamiseen.