hyväksyttävyyttä

Hyväksyttävyyttä (hyväksyttävyys) tarkoittaa sitä, kuinka hyväksyttävänä koettu ilmiö, väite, ehdotus tai toimenpide nähdään tietyssä kontekstissa. Se voi viitata sekä käytännön päätösten että teoreettisten väitteiden sovellettavuuteen ja arvostuksiin.

Konteksteja, joissa termiä käytetään, on useita. Filosofiassa ja argumentaatioteoriassa hyväksyttävyys liittyy siihen, voidaanko premissit ja johtopäätökset katsoa pätevikiksi, relevantteiksi ja riittävästi tuetuiksi. Oikeudellisissa ja hallinnollisissa yhteyksissä hyväksyttävyys tarkoittaa usein sitä, voiko jokin toimenpide, menettely tai asiakirja kelpoisesti tulla huomioiduksi lainsäädännön ja sääntöjen puitteissa. Yhteiskuntatieteissä ja etiikassa hyväksyttävyys voi koskea arvojen, kulttuurisen kontekstin ja riskien sekä hyötyjen tasapainon tarkastelua.

Keskeiset kriteerit hyväksyttävyydelle ovat usein monitahaisia. Relevanssi eli soveltuvuus käsiteltävään ongelmaan, riittävä ja luotettava todistusaineisto sekä looginen johdonmukaisuus ovat tärkeitä tieteellisessä ja päätöksenteon kontekstissa. Laillisuus ja eettisyys sekä käytännöllinen toteutettavuus ja vaikutusten hallittavuus vaikuttavat myös siihen, miten hyväksyttävänä asia nähdään.

Arviointi prosessina voi olla kollektiivinen ja läpinäkyvä: keskustelut, kuulemiset, vertaisarviointi sekä dokumentointi ja palautteen kerääminen sidosryhmiltä. Hyväksyttävyyden arviointi on usein tapauskohtaista ja riippuu kontekstista sekä yhteiskunnallisista arvostuksista.

Esimerkkejä: tutkimusidean hyväksyttävyyttä arvioidaan datan luotettavuudella ja aiemman tutkimuksen valossa; politiikan hankehakemuksen hyväksyttävyyttä tarkastellaan vaikuttavuuden, kustannusten ja toteutettavuuden perustein.