tähtitieteeseen

Tähtitiede on luonnontiede, joka tutkii taivaankappaleita ja ilmiöitä sekä maailmankaikkeuden rakennetta ja kehitystä. Tutkimuskohteisiin kuuluvat planeetat, tähdet, galaksit, tähtien muodostuminen, kosminen säteily sekä kosmologia, eli maailmankaikkeuden rakenteen ja alkuperän tutkimus. Tutkimus perustuu sekä havaintoihin että teoreettisiin malleihin, ja suurin osa tiedosta syntyy kaukoputkien ja muiden instrumenttien avulla sekä laskennallisista malleista.

Keskeisiä tutkimusalueita ovat optinen tähtitiede, radioastronomia sekä infrapuna- ja röntgenastronomia; lisäksi tutkitaan galakseja, tähtien evoluutiota sekä planeettojen ja eksoplaneettojen ominaisuuksia.

Tutkimuksessa käytetään sekä maassa että avaruudessa sijaitsevia observatorioita. Keskeisiä menetelmiä ovat fotometria, spektroskopia, astrometria sekä interferometria; näiden avulla mitataan valon ominaisuuksia, etäisyyksiä sekä rakennetaan kuvia ja malleja. Data-analyysi ja tietokonemallinnus ovat keskeisiä osia tutkimusprosessia.

Historian juuret ulottuvat muinaisiin tähtitarkkailuihin; merkittäviä käännekohtia olivat Kopernikuksen heliosentrisen mallin esittäminen, Galileon havainnot ja Newtonin lakien soveltaminen. 1900-luvulla avautui uusi aikakausi avaruustutkimuksessa, ja suuret teleskoopit sekä avaruusteknologia ovat laajentaneet näköalaamme.

Tähtitiede on kansainvälisesti järjestäytynyt ala; tutkijat työskentelevät yliopistoissa, tutkimuslaitoksilla ja observatorioissa. Kansainvälinen tähtitieteellinen liitto IAU koordinoi nimistön standardeja, konferensseja ja yhteisiä ohjelmia, ja ala hyödyntää tiivistä yhteistyötä eri maiden välillä.