tähtitiede

Tähtitiede on luonnontieteen ala, joka tutkii taivaankappaleita ja niiden ilmiöitä sekä koko kosmista rakennetta ja kehitystä. Se yhdistää havaintoihin perustuvan tutkimuksen ja teoreettisen mallintamisen, ja sen tehtävä on sekä perus- että soveltava: ymmärtää, mistä maailmankaikkeus koostuu ja miten se on kehittynyt.

Historiallisesti tähtitieteen juuret ovat muinaisissa kulttuureissa, mutta moderni astronimia kehittyi 1600-luvulla, kun keksittiin kaukoputki. Galileo Galilei, Johannes Kepler ja Isaac Newton tekivät ratkaisevia edistysaskeleita. 20. vuosisadalla relativiteetti-, kvantti- ja radioastronomian myötä tutkimus laajeni kosmisen tason ilmiöihin sekä avaruudessa tapahtuvaan tutkimukseen, ja avaruusteknologian kehittyminen on mullistanut havaintamahdollisuudet.

Tähtitiede jakautuu useisiin alalajeihin, kuten havaintoastronomia, teoreettinen tähtitiede, kosmologia, galaktinen tähtitiede ja eksoplaneettojen tutkimus sekä planetaarinen tiede ja astrobiologia. Sen menetelmiä ovat muun muassa spektroskopia, fotometria, astrometria ja interferometria, sekä maassa sijaitsevat että avaruudessa toimivat teleskoopit ja observatoriot. Tietokonesimulaatiot ja matemaattiset mallit ovat keskeisiä teoreettisessa työssä.

Merkitys ulottuu muun muassa perusymmärryksen lisäämiseen, teknologisten innovaatioiden kehittämiseen sekä koulutukseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Tähtitiede on monitieteellistä ja globaalisti verkottunutta tutkimusta, joka vaalii pitkäjänteistä tutkimusta ja data-analyysiä.