eksoplaneettojen

Eksoplaneetit ovat planeettoja, jotka kiertävät tähtiä, jotka eivät ole Aurinko. Ensimmäinen varmuudella vahvistettu eksoplanetta löytyi vuonna 1995, kun 51 Pegasi b havaittiin kiertävän sen tähteä. Siitä lähtien niiden määrä on kasvanut nopeasti, ja nykyisin tunnetaan lukuisia tuhansia eksoplaneettoja useista tähtijärjestelmistä. Planetoilla voi olla hyvin erilaisia ominaisuuksia: jotkut ovat kivipitoisia kuten maapallo, toiset taas suuria kaasujättiläisiä.

Discovery- ja mittausmenetelmät: suurin osa eksoplaneetoista on löydetty kahdella päämenetelmällä. Transit- eli kulkumenetelmällä planeetta kulkee tähden edestä ja tilapäisesti himmentää sen valoa. Radiaalisen nopeuden menetelmä (Doppler) perustuu tähden pieniin heilahteluihin planeetan gravitaatiovaikutuksesta. Muita kehittyneempiä tekniikoita ovat suoramittaus, gravitaatiomikrolensing sekä pulsar-timing.

Monipuolisuus ja elinkelpoisuuskysymykset: eksoplaneetit vaihtelevat koossa maan kokoluokasta suurimpiin kaasujättiläisiin. Ne voivat kiertää lähellä tähteä tai astella huomattavan etäisyyden päässä, ja joillakin on mahdollisesti elinkelpoinen vyöhyke, jossa vesikin kyseisiin olosuhteisiin sopivalla olomuodolla voisi säilyä. Tunnettuja kohteita ovat Proxima Centauri b, TRAPPIST-1 -järjestelmä sekä Keplerin havaintoihin liittyvät järjestelmät kuten Kepler-186f ja Kepler-452b.

Merkitys ja tulevaisuus: eksoplaneetit auttavat ymmärtämään planeettojen muodostumista ja monimuotoisuutta sekä mahdollisuutta elämästä muualla universumissa. Tulevaisuudessa tilat kuten James Webb Space Telescope sekä tulevat missions ja suuret maassa uudet teleskoopit parantavat koostumuksen mittaamista ja tähtien ympäristöjen tutkimusta.