luonnontiede

Luonnontiede on laaja tieteiden ala, joka tutkii luonnon ilmiöitä ja niiden lainalaisuuksia. Sen tutkimuksen kohteena ovat sekä elottoman aineksen että elävän järjestelmät sekä maan, ilman, veden, avaruuden ja elämän vuorovaikutukset. Luonnontieteet pyrkivät selittämään ilmiöitä, tekemään havaintoja ja muodostamaan kokeellisesti testattavia teorioita.

Keskeisiä osa-alueita ovat fysiikka, kemia, biologia, geologia sekä ympäristötiede ja maantiede. Lisäksi astronomia ja meteorologia sekä ekologia ja geoinformatiikka ovat tärkeitä aloja. Tutkimus jakautuu perus- ja soveltavaan tutkimukseen.

Luonnontieteiden tutkimus perustuu tieteelliseen menetelmään: havainnoiminen, kokeet, mittaaminen, kontrollointi ja matemaattinen mallintaminen. Tiede arvioi väitteitä tilastollisesti ja toistaa tutkimuksiaan riippumattomissa olosuhteissa.

Historia: luonnontieteet kehittyivät antiikin ja uuden ajan tieteellisistä lähestymistavoista jatkuvaan kehitykseen, jonka myötä useat alat eriytyivät. Oppiaineena luontotieteet esiintyvät myös koulutoimessa, jossa suomalaisessa peruskoulussa ja lukiossa ne kattavat fysiikan, kemian, biologian sekä maantieteen.

Sovellukset: luonnontiede tarjoaa periaatteellista ymmärrystä sekä käytännön ratkaisuja terveydenhuoltoon, ympäristönsuojeluun, energiaan ja materiaaleihin liittyviin haasteisiin. Luonnontiede toimii sekä perustutkimuksen että teknologisen innovoinnin pohjana.