innovoinnin

Innovoinnin käsite kuvaa toimintaa, jossa organisaatiot kehittävät ja tuovat markkinoille uusia tai merkittävästi parannettuja tuotteita, palveluita, prosesseja tai liiketoimintamalleja. Innovointi vaatii sekä uudenlaisen idean että sen käytännön toteutuksen ja kaupallistamisen.

Innovoinnin piiriin kuuluu sekä keksinnön että käytännön arvoa tuottava sovellus. Pelkkä keksintö ei välttämättä ole innovointi, vaan arvoa luova soveltaminen, markkinoille tuominen ja hyödyntäminen.

Innovoinnin tyyppejä ovat muun muassa tuote-innovaatio, prosessi-innovaatio, organisaatio-innovaatio ja markkinointi-innovaatio. Integroidussa prosessissa ideointi, ideojen jalostaminen, konseptin kehittäminen, liiketoimintasuunnitelman laatiminen, prototypointi, pilotointi ja käyttöönotto muodostavat tyypillisen kierron. Menetelmät kuten design thinking, lean startup ja käyttäjälähtöinen kehitys tukevat yrittäjämäistä kokeilua ja riskien hallintaa.

Kontekstissaan innovointi tapahtuu ekosysteemissä, jossa ovat mukana yritykset, tutkimuslaitokset, korkeakoulut ja julkinen sektori. Suomessa innovointia tukevat muun muassa valtion rahoituslaitokset ja tukiohjelmat sekä julkiset ja yksityiset sijoittajat. Kansallinen politiikka korostaa tutkimus- ja kehitystyön sekä osaamisen siirron, startup-kiihdyttämien ja julkisen hankinnan roolia.

Menetelmien ja mittareiden kautta innovoinnin vaikuttavuutta arvioidaan esimerkiksi tuottavuuden parantumisena, liikevaihdon kasvuna, uusien tuotteiden markkina- tai palvelumyynnin sekä ajassa markkinoille pääsemisen lyhentymisenä. Haasteita ovat rahoituksen epävarmuus, sääntely, osaamisvaje sekä digitalisaation ja kestävän kehityksen vaatimukset.