sähköjätteen

Elektroninen jäte, tai sähköjäte, tarkoittaa käytöstä poistettuja sähköisiä tai elektroniikkalaitteita. Tällaisia ovat esimerkiksi television, puhelinten, tietokoneiden, kodinkoneiden sekä valaistuslaitteiden kaltaiset laitteet. Sähköjätteen määrä kasvaa, kun elektroniikan elinkaari lyhenee ja uusia malleja lanseerataan. Sähköjätteessä on sekä arvokkaita materiaaleja kuten kuparia, alumiinia, kultaa ja hopeaa että haitallisia aineita kuten lyijyä, elohopeaa, kadmiumia sekä bromattuja palonestoaineita. Tämä tekee asianmukaisesta keräyksestä ja kierrätyksestä tärkeän sekä ympäristön että ihmisten terveyden kannalta.

Kasvavasta jätevirrasta johtuen sähköjätteen keräys ja kierrätys on järjestettävä erikseen normaalin jätteen mukana kulkevista keräysjärjestelmistä. Laitteet puretaan turvallisesti, ja eristelmät sekä materiaalit erotellaan; arvokkaat metallit ja kierrätettävät materiaalit palautuvat uusiotuotantoon, mikä vähentää raaka-aineiden hankintaa ja energiankulutusta sekä estää ympäristön saastumista. Haitalliset aineet käsitellään asianmukaisesti, jotta ne eivät päädy ympäristöön.

EU:n WEEE-direktiivi sekä vastaavat kansalliset lait määrittelevät sähköjätteen keräyksen, käsittelyn ja kierrätyksen vastuut sekä asettavat tavoitteita kierrätysasteille. Kuluttajilla on mahdollisuus ja usein kehotetaan palauttamaan vanhat laitteet esimerkiksi kaupoissa, jäteasemilla tai kierrätyskeskuksissa, ja valmistajat vastaavat osuudesta keräyksestä ja kierrätyksestä.

Globaalisti sähköjätteen määrä kasvaa nopeasti ja suurin osa suurista määristä syntyy teollisen tuotannon ja kuluttamisen kehittyneissä sekä kehitysmaissa. Epävirallinen kierrätys voi aiheuttaa merkittäviä ympäristö- ja terveysriskejä, koska laitteen sisältämät haitalliset aineet voivat levitä maaperään ja vesistöihin.

Suomessa sekä muissa EU-maissa sähköjätteen hallinta perustuu julkisiin ja yksityisiin palveluihin, jätteenkuljetusverkostoihin sekä laajaan kierrätyslaitostoimintaan. Tavoitteena on vähentää kaatopaikoille päätyvän jätteen määrää, palauttaa raaka-aineet ja minimoida ympäristö- ja terveysriskit.