susceptibiliteetit

Susceptibiliteetit ovat ominaisuuksia, jotka määrittelevät, miten alttiita organismi, järjestelmä tai aine on tietyn vaikutuksen, tekijän tai ärsykkeen suhteen. Käsite on yleismaailmallinen ja sitä käytetään monilla tieteenaloilla.

Lääketieteessä ja epidemiologiassa puhutaan yksilön tai populaation alttiudesta sairauksille tai infektioille. Alttius määräytyy perimän, iän, aiemman immuunivasteen, terveyden, ympäristötekijöiden sekä voimakkaan altistumisen perusteella. Susceptibility voi toimia osana riskimallia ja rokotusten tai muiden toimenpiteiden kohdentamista.

Genetiikassa alttius johtuu usein yhdistelmistä geeneistä ja ympäristötekijöistä; tietyt alleelit voivat lisätä sairastumisriskiä. Monitekijäinen alttius voi vaatia suurempaa populaation riskinarviointia ja personoitua lähestymistapaa.

Fysikaalisissa tieteissä susceptibiliteetit kuvaavat, miten materiaali reagoi magneettisiin tai sähkökenttiin. Magneettinen susceptibility χm ja dielektrinen susceptibility χe määrittelevät magnetoinnin ja polarisaation suhteessa kenttään: M = χm H ja P = ε0 χe E.

Mittaaminen ja tulkinta riippuvat kontekstista; susceptibiliteetti voi vaihdella ajassa, olosuhteissa ja mittausmenetelmissä. Se on usein osittainen mitta, ei absoluuttinen luonteenpiirre.

Käytännössä susceptibiliteetit auttavat riskienhallinnassa, ennaltaehkäisyssä sekä suunnittelussa sekä ihmis- että materiaalitason päätöksissä.