luonteenpiirre

Luonteenpiirre on psykologian käsite, joka viittaa yksilön suhteellisen vakaaseen ja johdonmukaiseen tapaan ajatella, tuntea ja toimia. Se kuvaa ominaisuusjoukkoa, joka erottaa ihmiset toisistaan ja on usein kestävä eri tilanteissa. Etymologisesti sana muodostuu sanoista luonne ja piirre.

Luonteenpiirteitä tutkitaan trait-teorian näkökulmasta. Yleisesti käytetty malli on viiden tekijän malli (Big Five): avoimuus kokemuksille, tunnollisuus, ekstraversio (ulospäinsuuntautuneisuus), sovinnollisuus ja neuroottisuus. Näitä piirteitä arvioidaan usein kyselylomakkeilla, kuten NEO-PI-Rin kaltaisilla työkaluilla. Luonteenpiirteet ymmärretään usein sekä perinnöllisten että ympäristötekijöiden vuorovaikutuksesta syntyvinä ja kehitystä tukevina; ne voivat muuttua elämän aikana, mutta ovat yleensä suhteellisen stabiileja.

Erotus temperamentin käsitteeseen on keskeinen. Temperamentti viittaa syntymästä lähtien biologisesti periytyvään ja lähes pysyvään taustaan, kun taas luonteenpiirteet kuvaavat opittuja ja toistuvia tapoja toimia, jotka voivat kehittyä kasvu- ja elämänkokemusten myötä. Käyttäytyminen on usein tilannesidonnaista, minkä vuoksi piirteiden ennustettavuus voi vaihdella kontekstin mukaan.

Käyttökohteita ovat psykologinen tutkimus, kliininen arviointi, henkilöstöhallinto sekä ura- ja koulutusvalinnat. Kulttuuriset tekijät voivat vaikuttaa sekä piirteiden ilmenemiseen että niiden tulkintaan, mikä on huomioitava vertailevassa tutkimuksessa. Kritiikissä on huomattu, että liiallinen painotus piirteisiin voi aliarvioida tilannetekijöiden vaikutusta, ja joitakin kulttuurikontekstin erityispiirteitä on syytä huomioida.