Luonteenpiirteitä

Luonteenpiirteet ovat suhteellisen pysyviä ajatus-, tuntemus- ja käyttäytymismalleja, jotka kuvaavat, miten henkilö todennäköisesti ajattelee, tuntee ja toimii eri tilanteissa. Piirteet ovat osa persoonallisuutta, ja niiden voidaan nähdä taustatekijänä yksilön reagointiin ympäristöön. Ero luonteenpiirteiden ja tilapäisten mielialojen välillä: piirteet pysyvät tyypillisesti samoina yli tilanteiden, vaikka käytös voi vaihdella kontekstin mukaan.

Yksi keskeisimmistä piirteiden käsittelytavoista on Big Five -malli, viisi suurta piirretta: avoimuus kokemuksille, tunnollisuus, ekstraversio, sovinnollisuus sekä neuroottisuus. Näiden piirteiden kartoittaminen tapahtuu usein itsearviointitesteillä ja täydentävästi tuttavien tai kollegoiden arviolla. Luonteenpiirteet mittaavat kuvaa yksilön temperamentista ja toimintaperiaatteista; mittarit ovat suunniteltuja, kuten NEO-PI-R, BFI ja lyhyemmät mittarit.

Piirteisiin vaikuttavat sekä perintötekijät että ympäristö. Geneettinen osuus on todettu useissa tutkimuksissa, mutta ympäristö, kulttuuri, varhaiskokemukset ja elämäntapa muokkaavat piirteiden ilmenemistä ja vakautta. Luonteenpiirteiden vakaus on suurinta aikuisuudessa; nuoremmilla voi tapahtua enemmän muutoksia, kun kognitiivinen ja sosiaalinen kehitys etenee.

Käyttökohteita ovat esimerkiksi kliininen psykologia, koulutus ja henkilöstöhallinto, mutta luonteenpiirteisiin liittyy myös kritiikki. Piirteiden liiallinen korostaminen voi johtaa stereotypioihin tai kontekstin unohtamiseen; kulttuurien välillä piirteiden merkitys ja mittausten tulkinta voivat poiketa. Nykyaikaisessa ajattelussa korostetaan piirteiden ja tilanteiden välistä vuorovaikutusta sekä yksilön if-then -profiileja.