mittausmenetelmissä

Mittausmenetelmillä tarkoitetaan systemaattisia tapoja ja välineitä, joiden avulla määritellään tai mitataan jonkin ilmiön ominaisuuksia. Niiden tavoitteena on antaa luotettavaa, toistettavaa ja jäljitettävissä olevaa tietoa tavoitellusta suureesta.

Mittausmenetelmät voidaan luokitella useilla perusteilla: suoraviivaisiin (tulos saadaan suoraan mittausvälineestä), epäsuoriin (arvo johdettu muista suureista), kvalitatiivisiin tai kvantitatiivisiin sekä destruktiivisiin (tuhoutuva) tai ei-destruktiivisiin mittauksiin. Lisäksi voidaan puhua primaarisista ja sekundaarisista menetelmistä riippuen siitä, onko tulos riippuvainen kalibroinnista tai standardeista.

Keskeisiä käsitteitä ovat tarkkuus ja toistettavuus sekä epävarmuus, kalibrointi ja jäljitettävyys. Mittauksia suunniteltaessa ja toteutettaessa pyritään minimoimaan epävarmuutta ja varmistamaan, että tulokset voidaan raportoida luotettavasti ja vertailukelpoisesti. Epävarmuus arvioidaan ja dokumentoidaan, ja tulokset pyritään sitomaan SI-yksiköihin tai muihin hyväksyttyihin standardeihin.

Laadunhallinnassa ja standardoinnissa mittausmenetelmien hyväksyntä ja käyttö perustuvat kansainvälisiin tai kansallisiin standardeihin (esim. ISO, ISO/IEC). Referenssivälineet, kalibrointi ja jäljitettävyys varmistavat mittaustulosten vertailukelpoisuuden sekä mittauslaboratorion laadun.

Valinta mittausmenetelmässä riippuu tarvittavasta tarkkuudesta, kohteen luonteesta ja käytännön rajoitteista kuten kustannuksista, nopeudesta ja saatavilla olevista välineistä.