suodatuspinnat

Suodatuspinnat ovat ne pinnat, joiden kautta neste tai kaasu virtaa suodatusprosessin aikana ja joiden kautta epäpuhtaudet tai hiukkaset erotetaan. Ne voivat olla kalvopohjaisia suodattimia, kuitupohjaisia materiaaleja tai poro- ja verkkopohjaisia rakenteita kuten suodatinpapereita. Suodatuspinnan tehtävänä on ohjata fluidin kulkua siten, että haluttu läpäisevä neste säilyy ja epäpuhtaudet pidetään kiinni.

Keskeisiä ominaisuuksia ovat porekoko ja jakauma, läpäisevyys ja tilavuus sekä pintakemia ja hydrofiilisyys. Myös pinnan karheus, paksuus sekä kemiallinen ja terminen kestävyys vaikuttavat. Pintakemiallisten ominaisuuksien muokkaus voidaan tehdä anti-fouling-pinnoitteilla, jotka estävät epäpuhtauksien kiinnittymistä.

Tyypillisiä suodatuspintoja ovat kalvopohjaiset kalvot (polymeeriset tai keraamiset) sekä poropohjaiset materiaalit kuten suodatinpaperi ja verkkomateriaalit. Kalvot jaetaan yleisesti mikrofiltrointiin (porekoko noin 0,1–10 μm), ultrafiltrointiin (2–100 nm), nanofiltrointiin (noin 0,5–2 nm) sekä käänteisosmoosiin (RO).

Suodatuspintojen käyttökohteita ovat vedenpuhdistus, elintarvike- ja juomateollisuus, farmasia sekä ilman- ja kaasunsuodatus. Toimintaa voivat rasittaa epäpuhtaudet, jolloin flux vähenee ja prosessi vaatii puhdistusta tai takaisipuhdistusta sekä CIP-käsittelyjä.

Suorituskyvyn arviointi ja suunnittelu perustuvat mittauksiin kuten porometrian tuloksiin, bubble point -testiin sekä pintakosteus- ja zeta-potentiaalin mittauksiin. Materiaalivalinnoissa otetaan huomioon kemiallinen vakaus, kosteudenkestävyys ja toimintalämpötilat.