sulattamisesta

Sulattaminen on kiinteän aineen muuttuminen nesteeksi lämpötilan noustessa yli sen sulamispisteen. Prosessi tapahtuu, kun energia riittää kiinteän rakenteen murtamiseen ja nesteen muodostumiseen. Sulamiseen liittyy latenttilämpö, joka käytetään rakennetta ylläpitävän energian siirtämiseen ilman että lämpötila muuttuu välittömästi.

Sulamispisteet vaihtelevat aineittain. Puhtaan kiinteän aineen sulamispiste on määritelty, mutta epäpuhtaudet ja seokset voivat alentaa pistettä ja laajentaa sulamisen alueen, jolloin kiinteä aine sulaa osittain jo ennen täyttä sulamista. Paineella on yleensä pienempi vaikutus kiinteisiin aineisiin, paitsi tietyissä poikkeuksellisissa tapauksissa.

Sovelluksista laajimmin sulattamista hyödynnetään sekä elintarvikkeissa että teollisuudessa. Elintarvikkeissa sulattamista käytetään tuotteen koostumuksen pehmeyttämiseen tai levittäytymiseen, esimerkiksi voi, suklaa, juusto ja moni muu kiinteä komponentti sulaa helpommin käsittelyä varten. Metallurgiassa ja valuteknologiassa sulattaminen mahdollistaa muotoilun: metallit ja seokset sulaavat ja kaadetaan muotteihin, jolloin muodostuu kappaleita ja komponentteja. Myös muovit ja lasit hyödynnetään sulamispisteidensä yli syntyvien prosessien kautta.

Prosessia voidaan hallita käyttämällä esimerkiksi vesihaudetta (bain-marie) tai erityisiä kuumia-, suojavarusteita sekä termostaatteja, jotta lämpötila pysyy hallinnassa ja ylikuumeneminen vältetään. Sulattaminen eroaa liukenemisesta, sillä siinä kiinteä aine siirtyy nesteeksi kiinteän aineen lisäksi usein muodostamalla tasaista nestettä, kun taas liukeneminen kuvaa aineen liukenemista nesteeseen ilman kiinteän faasin sulamista.

Kiinteän ja nesteen rajapinnat, sekä sulamispisteiden tunteminen, ovat keskeisiä sulattamisen suunnittelussa ja turvallisessa toteutuksessa.