solventti

Solventti, eli liuotin, on aine, jonka tehtävänä on liuottaa muita aineita muodostaen liuoksen. Liuottimia käytetään laajasti kemiallisessa tutkimuksessa, tuotannossa sekä puhdistus- ja erotteluprosesseissa. Vaikka vesi on yleisin liuotin, monet orgaaniset liuottimet ovat keskeisiä tilanteissa, joissa veden liukoisuus on rajallinen.

Liuottimia voidaan luokitella polaarisuuden ja vetysidosten muodostamisen mukaan. Polaarit liuottimet kuten vesi, etanoli ja metanoli voivat liuottaa polaarisia aineita hyvin. Ei-polaarit liuottimet kuten tolueeni ja heksaani soveltuvat ei-polaaristen aineiden liuottamiseen. Protisiksi eli vetysidoksia muodostaviksi liuottimiksi katsotaan esimerkkejä kuten vesi ja alkoholit; aprotisiksi eli vetysidoksia heikentäviksi liuottimiksi taas esimerkiksi asetoni, acetonitrile, DMSO ja DMF kuuluvat.

Liuottimien ominaisuuksiin vaikuttavat kiehumispiste, tiheys, viskositeetti sekä toksisuus ja palovaarat. Oikea valinta riippuu siitä, mitä liuotetaan, sekä turvallisuus- ja ympäristötekijöistä. Monien reaktioiden keskellä liuotin voi vaikuttaa reaktiokinetiikkaan ja tuottavuuteen.

Käyttökohteita ovat esimerkiksi liuottaminen ja liuoksien valmistus, puhdistus, erotusmenetelmät (tislaukset, uuttokäytännöt, kromatografia) sekä näytteiden esikäsittely.

Turvallisuus ja ympäristö: monet liuottimet ovat helposti syttyviä tai myrkyllisiä, ja ne voivat aiheuttaa vesistö- ja terveysvaikutuksia. Tästä syystä käytössä noudatetaan säädöksiä kuten REACH sekä työturvallisuusvaatimuksia, ja pyritään kierrätykseen sekä ympäristöystävällisiin vaihtoehtoihin.