sokerirasituksessa

Sokerirasituksella tarkoitetaan oraalista glukoosirasitusta eli OGTT:tä, jolla arvioidaan elimistön glukoosin sietokykyä. Testi on yleisesti käytetty diabeteksen ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden tutkimuksessa sekä raskausdiabeteksen seulonnassa.

Prosessi ja valmistautuminen: Testiin tullaan paastosta, tyypillisesti 8–14 tunnin paastolla. Ennen kuormituksen aloittamista mitataan paastoarvo. Sen jälkeen potilaalle annetaan suun kautta glukoosiliuos (yleensä 75 g glukoosia aikuisille). Glukoosiliuoksen nauttimisen jälkeen otetaan uusia verinäytteitä esimerkiksi 1 ja 2 tunnin kuluttua (joissakin protokollissa myös 30 tai 60 minuutin mittauksia tai kolmituntinen testi 100 g kuormituksella raskausajalla). Potilaalta edellytetään pysymistä paikoillaan ja välttämään raskaita aterioita testin aikana. Osa ihmisistä voi kokea pahoinvointia tai vatsavaivoja liuoksen vaikutuksesta.

Käyttötarkoitukset ja tulkinta: OGTT:tä käytetään diabeteksen, prediabeteksen sekä raskausdiabeteksen diagnosoinnissa tai arvioinnissa. Tulosten tulkinta riippuu käytetystä ohjeistuksesta; yleisesti paasto-, 1 tunnin ja 2 tunnin arvojen perusteella tehdään päätös. Esimerkiksi IADPSG-kriteereillä raskauden aikaisessa OGTT: paasto ≥ 92 mg/dl, 1 h ≥ 180 mg/dl, 2 h ≥ 153 mg/dl; yhdenkin kohonneen arvon täyttyminen voi johtaa diagnoosiin (gestationaalinen diabetes). Erot ohjeistusten välillä on yleisiä.

Rajoitukset ja turvallisuus: Tuloksiin voivat vaikuttaa äskettäinen infektio, sairaus, lääkkeet, alkoholin käyttö sekä fyysinen rasitus. Testi on yleensä turvallinen, mutta pahoinvointi tai vatsavaivat voivat ilmetä harvoin. Tulokset tulisi tulkita yhdessä kliinisen tilanteen kanssa ja tarvittaessa suorittaa lisätutkimuksia.

Vaihtoehdot ja jatkotoimet: Diabeteksen ja sokeriaineenvaihdunnan arvioinnissa voidaan käyttää myös HbA1c-arvoa, paastoglukoosia tai yksittäisiä verinäytteitä sekä glukoosikuormituksen eri protokollia. Poikkeavat tulokset ohjaavat jatkotoimia ja hoitosuunnitelmia terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.