siipikarjatuotannossa

Siipikarjatuotannossa viittaa lintujen, kuten kanojen, ankkojen, kalkkunoiden ja viiriäisten, kasvattamiseen ruoaksi ja muniksi. Se on merkittävä osa maailmanlaajuista maataloutta ja tarjoaa proteiinipitoista ruokaa miljardeille ihmisille. Tuotanto voi vaihdella pienimuotoisesta tilallisesta aina suuriin teollisiin yksiköihin.

Kanojen kasvatus on yleisin siipikarjantuotannon muoto. Se jaetaan yleensä kahteen päätyyppiin: lihantuotanto (broilerit) ja munantuotanto (munintakanat). Broilerit kasvatetaan nopeaan lihantuotantoon, kun taas munintakanat on jalostettu tuottamaan suuria määriä munia. Muita yleisiä siipikarjalajeja ovat kalkkunat, jotka ovat suosittuja erityisesti juhlapyhinä, ja ankkojen sekä hanhien liha ja maksa.

Siipikarjatuotannossa keskeisiä tekijöitä ovat eläinten ravitsemus, terveydenhuolto, elinolosuhteet ja rehuntuotanto. Rehuseokset koostuvat tyypillisesti viljoista, proteiinilähteistä ja vitamiineista, jotka on suunniteltu vastaamaan eläinten kulloisiakin kasvutarpeita. Eläinten terveyden ylläpito on ensiarvoisen tärkeää sairauksien ehkäisemiseksi ja leviämisen estämiseksi.

Tuotantoeläinten hyvinvointi on noussut viime vuosina yhä tärkeämmäksi kysymykseksi. Tämä on johtanut keskusteluun ja kehitykseen liittyen esimerkiksi häkkiviljelystä vapaana kasvatukseen ja tilojen parantamiseen. Siipikarjantuotannon ympäristövaikutuksia, kuten päästöjä ja jätteiden käsittelyä, pyritään myös jatkuvasti hallitsemaan ja vähentämään. Laadunvalvonta ja elintarvikesuojelu ovat olennaisia osia koko tuotantoketjua.