seulontamenetelmien

Seulontamenetelmien käsite viittaa väestöön tai tiettyyn riskiryhmään kohdenettuihin, systemaattisiin testausmenetelmiin, joiden tavoitteena on havaita sairaus tai terveysriski mahdollisimman varhain. Seulonnan tarkoituksena on löytää oireettomat tai lievästi oireiset yksilöt, joilla on kohonnut todennäköisyys sairaudelle, jotta heille voidaan ohjata vahvistava tutkimus ja asianmukainen hoito. Toiminta perustuu laadukkaan tutkimusmenetelmän lisäksi huolellisesti suunniteltuun ohjelmaan, jonka piiriin kuuluvat kohderyhmän määrittäminen, kutsumenetelmät, tietosuoja sekä tulosten raportointi ja seuranta.

Seulontamenetelmät eroavat diagnostisesta tutkimuksesta siten, että seulonta ei itsessään anna lopullista diagnoosia, vaan osoittaa henkilöille, joilla on suurentunut riski, jatkotoimia varten. Tämän vuoksi seulonnissa painottuvat vali- daati- ja laadunvarmistuskäytännöt sekä varhaisen vahvistavan tutkimuksen oikea-aikaisuus. Menetelmät voivat olla kuvantavia, laboratoriopohjaisia tai kyselyn kaltaisia, ja ne voivat toteutua väestötasoisina ohjelmina tai kohdennettuna yksilötasolla.

Esimerkkejä yleisistä seulontamenetelmistä ovat rintasyövän mammografiaseulonta tietylle ikäryhmälle, sekä paksusuolen ja peräsuolen syövän seulonta (kutsutaan usein kotona suoritettavilla tai laboratoriopohjaisilla testeillä kuten immunokemiallisella ulostetestillä). Muita aloja voivat olla kajoamaton kuvantaminen, verenkierto- tai biokemialliset merkkiaineet sekä riskipohjaiset kyselyt.

Seulontamenetelmien kokonaisuus sisältää lisäksi laadunvarmistuksen, seurantandataa sekä etiikkaan liittyvät näkökulmat, kuten tasa-arvoinen pääsy, haittojen minimointi ja potilaan valinnanvapaus. Tehokkaat seulontajärjestelmät tasapainottavat tarjottujen hyötyjen ja mahdollisten haittojen riskit sekä kustannustehokkuuden.