Seulontamenetelmät

Seulontamenetelmät ovat väestötason toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on löytää sairauksia tai riskitekijöitä ennen oireiden ilmaantumista ja ennen lopullista diagnoosia. Seulonta perustuu järjestelmälliseen kutsuun, testaukseen ja seuraaviin toimenpiteisiin: positiivinen tulos johtaa laadukkaaseen lisäarviointiin. Tavoitteena on parantaa hoitovaihtoehtoja ja usein alentaa sairastumisen tai kuolleisuuden riskiä.

Menetelmät voivat olla laboratorio- tai biomarkkeripohjaisia testejä sekä kuvantamistoimenpiteitä. Niissä testit ovat yleensä ei-diagnostisia, ja positiivinen tulos velvoittaa lisäselvitykseen. Väestöön kohdennetussa seulonnassa kutsutaan osallistujat toistuvan testin pariin tarvittavina ikä- ja riskiryhminä. Ohjelmointi, tulosten tulkinta, seurantajärjestelmä ja laadunvalvonta ovat keskeisiä osa-alueita.

Esimerkkejä yleisistä seulonta-alueista ovat syövän seulonta ja kansanterveydelliset riskit: rintasyövän mammografia, kohdunkaulan syövän HPV-testi tai cytologia, sekä paksusuolen syövän seulonta ulosteen immunokemiallisella testillä (FIT) tai kolonoskopialla. Myös vastasyntyneiden laajat verinäyte- ja laboratorioseulonnat ovat yleisiä. Muita kohderyhmiä voivat olla verensokerin ja lipidien seuranta risksuureissa ryhmissä sekä erilaiset suorituskartoitukset.

Seulontamenetelmien hyöty riippuu testin herkkyydestä ja tarkkuudesta sekä osallistujien määrästä. Haittoihin kuuluu väärät positiiviset ja negatiiviset tulokset, seurannan kuormitus sekä riskit ylidiagnostiikan kautta. Lailliset ja eettiset näkökulmat korostuvat, mukaan lukien tiedonsaanti, suostumus ja tasa-arvoinen pääsy.