sappikivien

Sappikivet (sappikivet) ovat sappirakon tai sappitiehyiden sisällä muodostuneita kiteytyneitä muodostelmia, jotka syntyvät, kun sappinesteen koostumus muuttuu ja sappikolesteroli sekä muut aineet kiteytyvät. Yleisin kiventyyppi on kolesterolikivet, mutta pigmenttikivet voivat muodostua esimerkiksi runsaasta bilirubiinista tai sappitiehyiden infektioista. Sappikivet voivat olla oireettomia tai aiheuttaa kipua ja muita oireita.

Oireet ja tunnusmerkit vaihtelevat. Monet sappikivet ovat oireettomia ja ne havaitaan sattumalta kuvantamistutkimuksissa. Oireinen sappikivisairaus ilmenee tyypillisesti sappikivikolikin aikana: äkillinen, voimakas kipu oikeassa ylärajassa tai epigastriumissa, usein säteillen takaisin oikeaan olkapäähän tai kylkiluihin, kivun kesto minuuteista tuntiin ja liityvät pahoinvointi, oksentelu sekä ähky. Jos kivi tukkii sappitietä tai sappirakon tulehduksen kehittyminen (kohta, jossa sappitiehyihin syntyy bakteeri-infektio) tapahtuu, oireet voivat pahentua ja esiintyä kuumeen ja vatsakivun kanssa. Pidättyvä kiveen liittyvä keltaisuus ja tumma virtsa voivat viitata sappitiehyiden tukoksesta.

Diagnostiikka aloitetaan yleensä ultraäänellä, joka voi paljastaa kivien esiintymisen ja sapen tilan. Joskus tarvitaan verikokeita, kuvantamistutkimuksia tai hidas kuparilevy (HIDA-mittaus) sekä mahdollisesti endoskooppisia tutkimuksia kuten ERCP, erityisesti yhteydessä sappitie-tukoksiin.

Hoito riippuu oireista. Asymptomatiset sappikivet voivat vaatia vain seurantaa. Oireinen sappikivisairaus hoidetaan useimmiten laparoskopisella kolekystekteomiolla, eli sappirakon poistolla. Vähemmän invasiivisia vaihtoehtoja ovat syklistä hoidolliset toimenpiteet ja kiviaineslääkitys, kuten ursodeoksikoolihappo, joka soveltuu valikoidusti pienille kolesterolikiville potilailla, jotka eivät sovellu leikkaukseen. Sappitietukos- tai tulehduksissa käytetään ERCP-tutkimusta ja mahdollisesti antibiootteja.

Ennaltaehkäisy painottaa terveellistä painonhallintaa, kohtuullista rasituksen ja ruokavalion yhdistelmää sekä aktiivista elämäntapaa; nopeita painonlaskuja tulisi välttää, sillä ne voivat lisätä kivien muodostumisen riskiä. Sappikivet ovat yleisiä länsimaissa ja niiden riskitekijöitä ovat muun muassa ikä, sukupuoli (naisilla suurempi riski), obeesiteetti ja perinnölliset tekijät.