sanastokehitystä

Sanastokehitys tarkoittaa sanaston laajentumista ja syvenemistä kielenkäytössä. Se käsittää sekä sanaston määrän että sanojen merkitysten ymmärtämisen sekä sanojen välisiä suhteita muodostavan semanttisen verkoston kehittymisen. Kehitys on elinikäinen prosessi, joka ilmenee sekä passiivisen (vastaanotetun) että aktiivisen sanaston hallinnassa ja riippuu kielen käytöstä, lukemisesta sekä oppimisen menetelmistä.

Lapsilla sanaston kehitys alkaa varhaisen vuorovaikutuksen ja kuulemisen kautta. Varhaiskasvatus ja perheen kieliympäristö tukevat uusien sanojen oppimista leikin, tarinankerronnan ja runojen kautta. Varhaisessa kehityksessä kieli on usein kontekstisidonnaista, ja monipuolinen sanasto sekä erilaiset sanamallit vahvistavat semanttista verkostoa.

Aikuisilla ja toisen kielen oppimisessa sanaston kehitys riippuu toistosta, altistuksesta ja käyttötarkoituksesta. Passiivinen sanasto voi kasvaa suuremmaksi kuin aktiivinen, ja sanojen aktiiviseksi hyödyntämiseksi tarvitaan kontekstuaalista harjoittelua sekä tarkoituksenmukaista viestintää. Opetuksessa käytetään erilaisia menetelmiä, kuten lukemisen ja kuuntelun ymmärtämisen vahvistamista, keskustelua sekä morfologista tietoisuutta.

Arviointi ja mittaaminen painottuvat sanaston laajuuden, laadun sekä kyvyn yhdistää sanoja ja muodostaa uusia ilmauksia mittaamiseen. Tyypillisiä mittareita ovat sanaston kokonaismäärä sekä sen jaottelu passiiviseen ja aktiiviseen sanastoon sekä frekvenssiperusteinen luokittelu. Osa arvioinnista keskittyy myös kieliopillisen ja semanttisen yhteyden hallintaan.

Digitaalinen aikakausi tukee sanastokehitystä suurten korpusten, sanakirjojen ja kieliteknologian avulla. Lukeminen, kirjoittaminen sekä vuorovaikutus eri medioissa sekä sovellukset kuten flash-kortit ja adaptiiviset harjoitukset voivat nopeuttaa oppimista ja laajentaa sanastoa.