kieliympäristö

Kieliympäristö tarkoittaa yksilön tai yhteisön ympärillä olevaa kielellistä kontekstia: millaisia kieliä puhutaan ja millä viestinnän välineillä, missä tilanteissa sekä millaisia kielellisiä resursseja ja arvoja yhteisössä arvostetaan. Se koostuu sekä suullisesta että kirjallisesta kielestä, medioista, koulutuksesta, julkishallinnon palveluista ja arjen vuorovaikutuksesta. Kieliympäristö on dynaaminen ja muokkautuu yhteiskunnallisten tekijöiden, lainsäädännön ja teknologian vaikutuksesta.

Kieliympäristön keskeisiä osa-alueita ovat esimerkiksi kielirepertuaari eli mitkä kielet ja murteet ovat käytössä sekä minkälaista kieltä eri tilanteissa arvostetaan; kielten käyttö eri sosiaalisissa konteksteissa (koti, koulu, työ, julkiset palvelut); kielten kontaktit ja monikielisyys sekä kielipolitiikka ja instituutioiden rooli (viralliset kielet, vähemmistökielet, koulutus ja media). Lisäksi huomioidaan kielten saavutettavuus ja näkyvyys julkisessa tilassa ja digitaalisessa viestinnässä sekä demografiset tekijät kuten muuttoliike ja alueellinen eriytyminen.

Kieliympäristön vaihtelut vaikuttavat oppimiseen, identiteetin rakentumiseen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Monikielinen ja monimuotoinen kieliympäristö voi tukea oppimista ja kulttuurista moninaisuutta, kun taas kielellinen eriarvoisuus tai vähemmistö- kielten uhanalaisuus voivat lisätä syrjäytymistä. Tutkimuksessa kieliympäristöä tarkastellaan sociolinguististen menetelmien avulla, kuten kielten käytön kartoituksilla ja alueellisilla kielikartoilla sekä viestinnän saavutettavuuden arvioinnilla.

Esimerkkejä Suomessa ovat kaksikielinen julkinen palvelu- ja koulutusjärjestelmä sekä vähemmistökielet, alueelliset käytännöt ja kasvanut maahanmuuttajamäärä, jotka vaikuttavat kielelliseen ympäristöön ja digitaalisiin palveluihin.