sananmerkityksen

Sananmerkitys tarkoittaa sanan ilmaisemaa ajatusta, konseptia tai viittausta kielessä. Se kattaa sekä sanan otsallisen (denotatiivisen) merkityksen että siihen liittyvät konnotatiiviset ja emotiiviset vivahteet. Denotatiivinen merkitys viittaa siihen asioiden luokkaan tai ilmiöön, johon sana viittaa, kun taas konnotatiivinen merkitys koostuu asioista, joita sana tuo mukanaan kulttuurisesti ja henkilökohtaisesti.

Sananmerkitysten ja niiden kehitys liittyvät monimerkityksellisyyteen: sana voi olla polyseeminen ja sisältää useita erilaisia merkityksiä, tai se voi olla homonyymi, jolla on useita erillisiä, mutta kirjoitus- tai äänneasultaan samankaltaisia merkityksiä. Merkityksen laajentuminen (semanttinen laajentuminen) tai kaventuminen sekä semanttinen siirtymä kuvaavat, how sanojen merkitys muuttuu ajan myötä.

Leksikografiassa sananmerkitys esitetään erillisinä merkityksinä (senses), joiden yhteydessä annetaan määritelmä, esimerkkilause ja tieto sanan osasta puhetta. Sanojen synonyymit, antonyymit ja yleinen semanttinen hierarkia (hypernyymit ja hyponyyymit) auttavat ymmärtämään merkitysulottuvuuksia sekä sanaston rakennetta.

Konteksti ja käytäntö korostavat, että sanojen merkitys voi muuttua lausetyksen ja kontekstin mukaan. Pragmaattiset ja retoriset tekijät vaikuttavat tulkintaan, ja kulttuuri sekä kieliympäristö muokkaavat merkityksellistymistä.

Tutkimusmenetelmät sananmerkityksen alalla koostuvat korpustutkimuksesta, semanttisten suhteiden analyysistä sekä sanan merkityksen erottamisesta kontekstin perusteella sanojen eriyttämiseksi. Sana merkitys on keskeinen osa tekstin ymmärtämistä, kääntämistä ja kielenoppimista.