konnotatiiviset

Konnotatiiviset viittaavat kielessä sanojen tai symbolien niihin merkityksiin, joita ne herättävät vastaanottajassa niiden kirjaimellisen tai sanallisen merkityksen lisäksi. Konnotatiiviset merkitykset ovat kulttuurisesti ja yksilöllisesti muodostuneita, ja ne liittyvät tunteisiin, arvoihin, asenteisiin sekä sosiaalisiin mielikuviin ja usein myös stereotypioihin.

Konnotaatio ja denotaatio ovat merkitysten kaksi erillistä ulottuvuutta. Denotatiivinen merkitys on sanan viittaus todellisuuteen tai käsitteeseen kirjaimellisesti ja yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaisesti. Konnotatiivinen merkitys on puolestaan subjektiivinen ja kontekstisidonnainen, muuttuen kulttuurin ja yksilön kokemusten mukaan. Esimerkki: sana “koira” denotatiivisesti viittaa eläimeen, mutta sen konnotatiiviset assosiaatiot voivat olla esimerkiksi uskollisuus, ystävällisyys tai pelko riippuen tilanteesta ja taustasta.

Käyttöalueet ja tutkimus ovat laajoja. Kielitieteessä, semiootikassa, pragmatiikassa sekä mainonnassa konnotatiiviset merkitykset vaikuttavat viestin vastaanottoon ja lukijan tai kuulijan tulkintaan. Tutkimuksessa ne kartoitetaan usein kontekstin, kulttuurisen taustan ja affektien kautta, ja niiden tarkasteluun käytetään sekä laadullisia metodeja, kuten diskurssianalyysiä, että psykolingvistisiä lähestymistapoja.

Rajoitteet: konnotatiiviset merkitykset ovat subjektiivisia ja kulttuurisesti sidottuja, voi vahvistaa stereotypioita tai luoda vallan ja ideologioiden välittymistä.

Läheisiä käsitteitä ovat denotaatio, semiotiikka ja pragmatiikka.