replikoitavuuteen

Replikoitavuuteen on tieteellisessä kontekstissa käytetty termi, jolla kuvataan tutkimustulosten replicability eli kykyä saada samansuuntaisia, samanlaisella lähestymistavalla syntyviä tuloksia riippumattomien tutkijoiden toimesta. Termi viittaa siihen, että tutkimus, sen data ja menetelmät voidaan vahvistaa tai testata uudelleen toisten toimesta ja saada vastaavia päätelmiä. Replikoitavuuden vaatimukset voivat vaihdella tieteenalasta riippuen, mutta yleinen tavoite on lisätä tutkimusten luotettavuutta ja mahdollistaa tulosten kriittinen tarkastelu.

Etymologia ja muotoilu: suomen kielessä sana muodostuu verbistä replikoida ja -vuus/-vuus-substantiivista sekä -een-lyhdyksellä illatiivinen muoto replikoitavuuteen. Käytännössä kyse on laajemman käsitteen ilmaisemisesta; puhuttaessa käytännön tutkimyksestä puhutaan usein replikoituvuudesta tai replikoitavuudesta sekä sen eri ulottuvuuksista.

Käytännön merkitys: replikoitavuuden parantaminen edellyttää läpinäkyvää dokumentointia, avointa dataa ja koodia sekä standardoitujen analyysipolkujen noudattamista. Tutkijat voivat parantaa replikoitavuutta preregistroinnilla, vertaisarvioinnin avoimuudella ja riippumattomalla uudelleenanalyysillä. Replikoitavuus tukee tutkimuslaitosten ja julkaisujen luotettavuutta sekä mahdollistaa systemaattiset meta-analyysit ja tutkimusketjujen etenemisen.

Relaatio toistettavuuteen: replikoitavuus eroaa usein toistettavuudesta. Toistettavuus viittaa tulosten kykyyn pysyä samana samanlaisissa kokeiluolosuhteissa ja mittausmenetelmissä, kun taas replikoitavuus painottaa riippumattomien tutkimusryhmien avulla tehtävää verifiointia sekä mahdollisesti erilaisten datalähteiden käyttöä. Yhteisesti ne tähtäävät luotettavuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseen tieteessä.