tieteenalasta

Tieteenala on suomalaisessa käytännössä termi, jolla tarkoitetaan tieteen tai tieteenalojen alaista, järjestäytynyttä osa-aluekokonaisuutta. Se kuvaa koherenttia aihepiiriä, ilmiöitä ja menetelmiä, joiden ympärille muodostuu teorioita, keskeisiä tutkimuskysymyksiä sekä vakiintuneita tutkimus- ja opetussisältöjä. Tieteenala voi toimia sekä akateemisen koulutuksen että tutkimustoiminnan perustana, tarjoten kielenkannattajan rakenteen tiedon nimittämiselle ja vertailulle eri instituutioissa ja ajassa.

Rakenne ja esimerkit: Tutkimus- ja korkeakoulutoiminnassa tieteenalat jaotellaan usein laajoihin kokonaisuuksiin, kuten luonnontieteisiin, teknisiin tieteisiin, yhteiskuntatieteisiin, humanistisiin tieteisiin ja taiteisiin. Näiden sisällä on yksittäisiä tieteenaloja kuten fysiikka, kemia, biologia, tietojenkäsittelytiede, psykologia, sosiologia, historia, kielitiede, filosofia, musiikintutkimus sekä arkkitehtuuri ja muut alat.

Monitieteisyys: Tieteenalojen väliset rajat eivät ole kirkkaita; tutkimusryhmät suuntautuvat usein useisiin aloihin samaan aikaan, mikä synnyttää monitieteisiä tai interaktiivisia aloja kuten bioinformatiikka, ympäristötieteet, kognitiotiede ja data-analytiikka. Termiä käytetään myös politiikassa ja arvioinnissa, kun luokitellaan tutkimusv:voidslia, koulutusohjelmia ja julkaisutoimintaa. Näin tieto-elämän organisoiminen sekä keinot kehittää ja arvioida tutkimusta heijastavat sekä nykyisiä rakenteita että tieteen kehityksen suuntia.