Monitieteisyys

Monitieteisyys on tutkimus- ja kehittämisnäkökulma, jossa useat tieteenalat osallistuvat yhteisen kysymyksen tarkasteluun. Jokainen ala tuo mukanaan omat teoriansa, menetelmänsä ja aineistonsa, ja tulokset muodostuvat usein näiden näkökulmien vuorovaikutuksesta. Monitieteisyydessä yhteinen tavoite on selvä, mutta ratkaisut voivat rakentua erilaisten näkökulmien yhdistelmästä ilman täysin yhteistä, uudelleenkäytettävissä olevaa metodiikkaa.

Monitieteisyys voidaan erottaa interdisciplinaarisuudesta ja transdisciplinaarisuudesta. Monitieteisyydessä alat voivat työskennellä rinnakkain säilyttäen omat viitekehykset ja perinteensä; integraatio ei välttämättä tarkoita uuden yhteisen käsitteistön tai menetelmän luomista. Interdisciplinaarisuus pyrkii usein syvempään integraatioon, jossa eri alat yhdistävät näkökulmiaan ja menetelmiään uudenlaisen, yhteisen lähestymistavan luomiseksi. Transdisciplinaarisuus ulottaa yhteistyön yli akateemisten rajojen ja sisältää myös ei-tieteellisiä toimijoita sekä yhteiskunnallisia käytäntöjä.

Käyttökohteita löytyy luonnontieteissä, yhteiskuntatieteissä, tekniikassa sekä ympäristötutkimuksessa, monilla aloilla, joissa ongelmat ovat monimutkaisia ja vaativat useiden alojen näkökulmia. Monitieteisiä projekteja toteuttavat usein koordinoivat tiimit, joissa eri alat tuottavat sekä erilaista dataa että analyyttisiä lähestymistapoja.

Hyötyjä ovat laajempi ymmärrys, kyky tarkastella ongelmia monesta näkökulmasta ja potentiaali innovatiivisiin ratkaisuihin. Haasteina ovat koordinointi, erilaiset tutkimus- ja julkaisukäytännöt, rahoituksen hankaluudet sekä evaluoinnin kehittämistarpeet. Menestyminen vaatii selkeää johtajuutta, yhteisiä tavoitteita ja tehokasta vuorovaikutusta eri alojen tutkijoiden välillä.