rehukasvien

Rehukasvit ovat kasveja, joita kasvatetaan ensisijaisesti eläinten rehuksi. Niillä tuotetaan sekä vihreää rehua että säilörehua sekä kuivattavaa rehua. Rehukasvit kattavat useita kasviryhmiä, joista yleisimmät ovat nurmi- ja palkokasvikasvit sekä näiden yhdistelmät.

Nurmiin kuuluvat monivuoriset nurmi- ja nurmikasvit, jotka ovat tärkeä runko laidunta- ja säilörehuviljelyssä. Ne tarjoavat kuitua ja energiaa sekä parantavat karjan ruuansulatusta. Palkokasvit, kuten apilat ja alfafa, lisäävät rehujen proteiinisisältöä ja parantavat maan typensidontaa, mikä tukee seuraavien viljelykasvien ravinteita.

Rehakasveja voidaan kasvattaa yksittäin tai sekoituksina, ja niiden käyttö voi olla vihreää rehua sekä leikkaamalla kerättyä rehua että säilörehun muodossa. Joissakin järjestelmissä käytetään myös juurikasveja tai välivuosijaksoja osana rehukokonaisuutta ravinteiden kierrättämiseksi ja maanlaadun ylläpitämiseksi.

Viljelyyn liittyy viljelykierto, lannoitus ja maanmuokkaus sekä oikea leikkuuaika ja korjuutapa laadun ja satoa synnyttämään. Rehukasvien säännöllinen tuotanto tukee kotimaista karjataloutta, edistää ruokaturvaa ja voi parantaa maaperän terveyttä sekä ympäristövaikutuksia monimuotoisessa viljelyssäässä.

Rehukasvien merkitys on sekä taloudellinen että ekologinen, ja niiden valinta sekä viljelymenetelmät riippuvat paikallisesta ilmastosta, maaperästä ja karjan ruokavaliotarpeista.