palkokasvikasvit

Palkokasvikasvit ovat kasvilajeja, jotka kuuluvat Fabaceae- (Leguminosae-) heimoon ja joiden hedelmä muodostaa palkon. Niiden siemenet ovat tärkeä ravinnon- ja rehujen lähde, ja ne ovat keskeisiä maaperän typensidossa viljelykierron kannalta. Juuret muodostavat Rhizobium-bakteerien kanssa symbioosin, jolloin ilmakehän type sitoutuu ja parantaa maan ravinteikkuutta.

Luokitus ja esimerkit: Palkokasvit jaetaan kolmeen pääalalahkoon: Mimosoideae, Caesalpinioideae ja Faboideae. Viljelykasveina tunnettuja lajeja ovat pavut (Phaseolus vulgaris), herneet (Pisum sativum), linssit (Lens culinaris), kikherneet (Cicer arietinum), soija (Glycine max) sekä maapähkinä (Arachis hypogaea). Rehukasveja ja maanparantajia ovat apila (Trifolium spp.), alfalfa (Medicago sativa) ja lupiinia (Lupinus spp.).

Käyttö ja hyöty: Palkokasvit ovat olennaisia sekä ruoantuotannossa että rehutuotannossa. Typensidontansa kautta ne vähentävät tarvetta typpilannoitteille ja parantavat maan rakennetta sekä ravinnetasapainoa. Ne soveltuvat monipuolisesti viljelykiertoon, niitä voidaan käyttää maanpeitteinä ja ne tarjoavat tärkeän proteiininlähteen.

Ravitsemuksellisesti palkokasvit ovat proteiinipitoisia ja sisältävät kuitua sekä runsaasti mineraaleja. Soija, pavut ja linssit ovat erityisen merkittäviä kasvipohjaisen proteiinin lähteitä. Joillakin lajeilla esiintyy anti-nutritional factors, kuten fytinsyra tai proteiini-inhibiittoreita, joita kypsennys, liotus ja itäminen vähentävät.