regurgitaatioon

Regurgitaatio tarkoittaa passiivista takaisinvirtausta ruoasta tai mahamehusta ruokatorveen tai suuhun, usein ilman oksentelua. Toisin kuin oksentelu, regurgitaatioon ei yleensä liity pahoinvointia tai voimakkaita vatsanlihasliikkeitä, eikä sisältöä yleensä ulos puristetakaan. Regurgitaatio voi olla tilapäinen tai krooninen ilmiö, ja sitä esiintyy sekä lapsilla että aikuisilla eri taustatekijöiden yhteydessä.

Yleisimmät syyt aikuisilla ovat gastroesofageaalinen reflukti (GERD), esofageaalisen motiliteetin häiriöt kuten achalasia, hiatal hernia sekä ruokatorven divertikkelit. Tulehdukset, arpeutumat, lääkkeet sekä raskauden aika voivat myös edistää regurgitaatiota. Lapsilla regurgitaatio on yleistä kehittyvän ruokatorven sulkijan toiminnan vuoksi, mutta jatkuva tai runsas regurgitaatio voi vaatia tarkempaa arviointia.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan ja kliiniseen tutkimukseen sekä tarvittaviin tutkimuksiin, kuten endoskopiaan, ruokatorven manometriaan ja 24 tunnin pH-mittaukseen. Lisäkuvantamistutkimukset voivat selvittää rakenteelliset syyt, kuten divertikkelit tai hiatal hernian koon.

Hoito räätälöidään taustasyyyn. Elämäntapamuutokset, kuten pienemmät ja säännölliset ateriat, välttäminen rasvaisia ruokia, kofeiinia, alkoholia ja tupakan käyttöä sekä päänkohotus nukkuma-aikana voivat helpottaa oireita. Lääkkeinä käytetään tavallisesti protonipumpun estäjiä, antasideja tai prokinetiikkaa refluksin hallintaan. Joissain tapauksissa kirurginen hoito, kuten fundoplikaatio hiatal hernian yhteydessä, voi olla tarpeen. Ennuste riippuu suurelta osin regurgitaation taustalla olevasta syystä. Regurgitaatioon liittyvän riskin, kuten aspiraation, vuoksi asianmukainen hoito on tärkeää.