radiotaajuudella

Radiotaajuudella tarkoitetaan sähkömagneettisen spektrin osaa, jolla käytetään langatonta viestintää ja radiolähetyksiä. Taajuudet nousevat noin 3 kilohertseistä aina 300 gigahertsiin, eli 3 kHz–300 GHz. Taajuus määrittää signaalin aallonpituuden sekä sen, miten se leviää ympäristössään ja millaisia yhteensopivuusvaatimuksia laitteille asettaa.

Leviäminen riippuu taajuudesta. Matalammat taajuudet kantavat pidemmälle ja läpäisevät rakennuksia paremmin, mikä soveltuu pitkän kantaman radioviestintään. Korkeat taajuudet mahdollistavat suuremman tiedonsiirtokapasiteetin ja pienet laitteistot, mutta niillä on lyhyempi kantama sekä suurempi herkkyys esteille ja sääolosuhteille. Monissa järjestelmissä käytetään useita taajuusalueita optimaalisen kapasiteetin ja saavutettavuuden saavuttamiseksi. Esimerkkejä sovelluksista ovat televisio- ja radiolähetykset, mobiiliverkot, Wi‑Fi, satelliittiviestintä sekä radar- ja teollisuusautomaation järjestelmät.

Säätely ja käytöstä vastaa sekä kansainvälinen että kansallinen sääntely. ITU koordinoi taajuuksien käyttöä maailmanlaajuisesti, ja maan viranomaiset määrittelevät lisensoitujen ja lisensoimattomien kaistojen käytön sekä myöntävät luvia. Osa taajuuskaistoista on yleistä tai lisensoitua käyttöä, osa on dedicated-luonteeltaan. Käytännössä taajuusalueiden hallinta tähtää yhteensopivuuteen, kilpailuun ja spektrin tehokkaaseen hyödyntämiseen.

RF-säteilyyn liittyy turvallisuus- ja terveysohjeita. Kansainväliset organisaatiot, kuten ICNIRP, arvioivat altistumisen rajoja, ja laitteiden suunnittelussa noudatetaan näitä suosituksia sekä muita teknisiä ja oikeudellisia standardeja.